Mä en kyllä ymmärrä, meen kyllä omasta mielestäni hyvin nukkuun ja kuvittelen nukkuvani oikeesti hyvin, siis yleensä. Määhän kuulun kastiin "nukahan ennen ku pää osuu ees tyynyyn", mut tänään taas kattelin mitä mieltä tuo mun polari on nukkumisestani. No mitä ilmeisemmin, mä suunnilleen juoksen yöllä. Hirviän levotonta nukkumista, jopa niin levotonta, että kelloni mun kuvittelee, että kävelen. Toki sekin voi olla mahdollista, äitinin kertoman mukaan kävelin unissani jo lapsena. Voi mies parkaa, potkinkohan mää sitä kuinka paljon. Toki se on tuossa vieressä nukkunut yli 20 vuotta, joten varmaan tottunut nukkuun hillittömästi pyörivän naisihmisen kanssa. Se vois olla vaikeeta, jos meillä ois semmonen vesisänky, siis semmonen kasari malli, missä ei ole mitään vaimennuksia. Siinä tapauksessa mies varmaan heräis joka ikinen yö lattialta, jonne hän ois lentäny, kun olisin kääntänyt kylkeä. No ei kait siinä, pitää yrittää opetella nukkuun, ehkä se aktiivisuus yöllä ei kuitenkaan ole se tavoteltava tapa, vaan se lepo. sinne siis tähdätään