Parin viikon salitauon jälkeen menin eilen salille, odottelin, että tyttö pääsee omista treeneistä. Tyhmä ku olen, niin en hoksannut, et powerikin ois ollu samaan aikaan, minä siellä yritin kuikuilla, josko pääsisin mukaan, mutta koska tuo on niin suosittu, niin eihän sinne päässy. Tilaa on liian vähän ja myöskin välineitä ja paikkoja rajoitetusti, mä jo melkein pääsin, mutten kuitenkaan. No eihän se mua haitannu, menin tekeen jalkoja. Voi kauhia miltä se tuntukaan, aarrrhgg, niinku ei ois ikään yhtään painoa nostanu. No määhän ähisen ja puhisen muutenki salilla naama punasena, en todellakaan oo mikään hehekee näky minkään treenin jälkeen ja tämäkään treeni ei tuonut muutosta asiaan :D  Jotain kiukkuista mieshenkilöä tieten vähän ärsytti, ku valtasin tankopaikan, enkä päästäny häntä vetään omaa treeniään, siinä se sitten vatsarutistuksia teki ootellessa, aatellas mun ansiosta sekin, en tiä oisko pitäny huutaa, että rutista, rutista, paina, paina, jaksaa, jaksaa. Lievästi sanottuna olin hieman vahingoniloinen, yleensähän sitä naisena saat ootella, etttä nää äijäpaikat vapautuu :D :D

Tein pieniä huomioita, mavessa ei voi tangon päihin laittaa ko 15 kg, sitä suurempi paino, niin ote ei pidä, kahvakuulaan pitäs saada vastaavasti lisää painoa, 16,5 kg on taas liian vähän leveään kyykkyy, hain siis käsipainon, ku salilla on vaan niitä keveitä kuulia. Mä siis aattelin, et ku en menny siihen poweriin, et määhän pääsen helpolla, ku meen vaan salille, toisin kävi. Sen siitä saa ku ei osaa höllätä. Edelleenkin ihan käsittämätöntä, miten tuo jalkapäivä vaikuttaa koko kroppaan. Sitä joutuu oleen niin jämynä pakettina, et pysyy homma kasassa. Peilistähän näky edelleen vaahtokarkkiefektistä kärsivä naisihminen, näyttää vaahtokarkilta, jota puristetaan, mutta onko sillä väliä.   Tänään on kyllä palauttava lenkki tarpeen, tosin sekin voi mennä persiilleen, kun pitäsi alkaa siivoon ja peseen sohvaa, ikkunaa autoa yms muita ihastuttavia koti hommia... Tosin siellä sataa pirusti räntää, joten ehkä unohan sen ikkunan pesun.

Mut se tärinä, se alko jo  ensimäisen mave setin aikana, pikkasen makiaa. Kiitin kyllä luojaani, ettei tarvinut kiivetä minkäänlaisia portaita mihinkään suuntaan, en ois oikiasti kyenny. Jalat tärisi ja pakarat, pelkäsin jossain vaiheessa, et ku istun pukkariin penkille laittaan kenkiä jalkaan niin, en pääse siitä sitte enään ylös, vaan joudun jollekkin ihanalle ihmiselle sanoon, että voitko auttaa. Ite tykkään ihan hirveesti tuommosesta treenistä, jotenkin käsittämättömän hyvä olo, ku antaa kaikkensa, siihen pisteeseen, ettei enää kykyne. Mää oon miettiny, ku näkee niitä tekstejä, missä lukee, et kehitys tapahtuu pois omalta mukaavuusalueelta, niin mitähän se mahtaa mun kohalla oikeen tarkoittaa?? Onko se sitten sitä steppilautaa, jonka kans en vieläkään tunne oloani mukavaksi? Ja syy on lähinnä siinä, että pelkään sen hiivatin laudan menevän rikki ja hyllyvien ulokkeiden aiheuttavan suunnilleen mustelmia kehoon. Millasta on liikunta, joka veis mut pois omalta mukavuusalueelta, hmm siinäpä miettimistä. Ehkä löydän siihen ratkasun tai ehkä en. 

Se ruokavalio, hiivatin vaikiaa, ihan oikiasti. Tilanne se, nyt oon jättäny sen viljan määrän semmoseen missä mulla on hyvä olo, eli aika minimiin, mut ilmeisemmin joudun karsiin pois myös sen päivittäisen maitotuotteiden käytön, niistä tulee niin huono olo, testasin myös niitä soijatuotteita, mut mut ei hemmetti, ei sovellu soija mulle. Riisikakutkin osoittautuivat pirullisiksi, niistä saa ihan jäätävän närästyksen ja mua ei ikinä ees närästä!! Mää kattelen ohjeita, tuosta nivaskasta, mitä vois syödä, mut pää lyö silti tyhjää, seinä tullut vastaan. Niin ja tästä syystä en oo sinne puntarillekkaan menny, rupiaa vaan ketuttaan vieläkin enemmän. Voi kuinka tuo 2:2:3 houkuttaa, ku tietää, miten paljo sillä lähtee ja miten nopeesti. Mulle heti kaikki nyt mentaliteetti iskee ihan kympillä päälle

 

No nyt sitte pitää palata siihen kotiäitin rooliin, ku sattuu oleen vapaapäivä. Hommaa vaan on niin paljo, ettei tätä saa millään yhessä päivässä tehtyä!