Kyllä, en oo täydellinen,  en jaksanut/viitsinyt/halunnut nipottaa omista syömisistäni, ei nyt :D Tänä viikonloppuna ollaan koko perheellä herkuteltu, hyvää ruokaa jälkkäreineen.. Appelsiinilohta, riisiä, salaattia ja Missisipin mutakakkua ( ei muuten tarvinu syödä isoa palaa) Tänään sitte nyhtöpossua, muusia, salaattia ja laskiaispullaa. Vakaasti oon kyllä sitä mieltä, että jatkuva niuhotus ruuan suhteen saa ihmisen A. pahalle päälle, B. jossain vaiheessa tulee sitten täys repsahus ja siitä on sitte hankala selvitä. C. Jos yhdistetään nuo kaks aikasempaa, niin saadaan yhtälö, jonka vastauksena on raivopänä huutava äiti-ihminen, joka mussuttaa herkkuja hullunkiilto silmissä, ja se ei taas oo mitenkään mieltä ylentävä näky se.  Jos se perussyöminen on terveellistä ja muuten kunnossa, niin kyllä vällillä voi ottaa vähän rennommin :) Hyvin perustelin siis itselleni, mutakakun ja laskiaispullan :D :D

Jostain syystä tää viikko on ollu ihan hirvittävän raskas. En tiiä onko vika päässä vai kropassa joka saa vihdoin höllätä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa lieviä heräämisvaikeuksia on ilmenny. Mä tarvin ne mun aamulenkit heräämiseen, muuten tapahtuu hyytyminen :D Mä kuvittelin, että tää viikko on menny tosi huonosti tuon liikunnan suhteen, mutta ei, taas tuli mentyä enemmän ku tarpeeksi. Ensi viikolla pitäs olla sitten se raskas viikko, vaan yks lepopäivä liikunnan suhteen, jokohan se nyt tuntuu riittävältä.  Relaaminen on oikiastaan vaikiaa, eikä asiaa yhtään helpota loppuviikosta ilmennyt EVVK asenne, joka alakaa jo ihtiäki ärsyttään :D

Tänään kävin kaverin kans salilla, ja kappas ku tuo peukku on vähintäänkin nyt haittana, niin osa jutuista oli mahdoton toteuttaa. Sovelsin hienosti ne hankalat liikkeet, mulle kun on tehty se kädetönkin ohjelma ihan sille varalle, että rouvalla sattuu oleen käsi paketissa :D Yks liike oli melekonen ongelma, takareisien liike (penkillä maaten ja jalkaterillä nostetaan sitten käsipaino lattialta) ei onnistunut sitten millään, se hiivatin paino ei suostunut yhteistyöhön mun kans, ei sitten millään, hyvät mustelmat sain kuiteski jalakohin, en kuitenkaan tiputtanu sitä painua perisiin päälle, vaikka siihen se ois saattanu pudota. Jossain vaiheessa se mun kaveri tuumas, ku aikansa kahto mun äheltämistä, säätämistä ja nauramista, että kokoa ittes nainen :D Joo, oli vähän levoton fiilis oli koko reissun, myönnetään, mutta melekosesti sain kuitenki hienki pintaan, ei uskos vaikka oli sellanen EVVK teini fiilis sielläkin päällä. Meinasin sanoa eräälle kanssaliikujalle rumasti, mutta hillihtin ihteni, tyydyin vastaamaan nätisti.

Tää EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA fiilis vois poistua elimistöstä viimestään huomisaamuna ( taidan vetasta aamulenkin ja säikäyttää sen pois). Mä en kestä ihtiäni näin negatiivisena, tsiisus, ei sitä kyllä taida kestä muutkaan meidän perheessä ;)