Sunnuntai ja kolmen lapsen treenit, neljät niitä ois oikeesti ollut, mutta eilisten telinevoimistelukisojen myötä nuorimmaisen tytön treenit oli tältä päivältä peruttu. Mut nuorimmainen neiti  pyöräili isosiskonsa kanssa pitkän lenkin ja sillä lenkillä vierähti ainakin 3 tuntia. Tytöt olivat käyneet leikkimässä koululla ja naapurikylän kyläpuistossa. Isäntä taas puolestaan harrasti hyötyliikuntaa ja täytti puukärryn. Minä olin taasen niin onnekas, että pääsin lenkkeileen ystävän kans sillä aikaa kun, poika oli omassa harrastuksessaan.  Se oli kyllä just sitä mitä lääkäri ois määränny mulle just nyt. Ajoi saman asian, ku kuppi teetä ja sympatiaa. Ne ystävät, ne on niin parhaita ikinä, vaikkei niitä ois nähnyt pitkiin aikoihin, niin silti heidän kanssaan on niin kotona. Mä niin rakastan mun ystäviä, te ootta kyllä parhainta maailmassa. Siinä kun suu vaahdossa käveltiin, niin vahingossa tuli reippailtuakin ja oikeesti oli ihan hyvä ilma. Tuo alakaa ilma oleen sellanen, et ei oikeen tiiä mitä pukis päälle, kun lenkille lähtee, aamupäivän lenkillä tämä tuli taas todistettua. Mulla oli ihan liikaa päällä vaatetta, vähemmälläki ois pärijänny, mut ei se mun ystäväkään ollu yhtään sen paremmin varustautunu koko lenkkiin. Siinäpä sitä sitten yhessä puuskutettiin menemään ja naurettiin. Mut mun ystävällä oli sentään sellanen panta päässä, mulla on sen verran omituinen pään malli, etten ole vielä löytäny semmosta joka päässä pysyis...

Mää aattelin sunnuntain kunniaksi, et ruokapolitiikan saan kerrankin hoidettua suht iisisti, kun oli vaan keittoa, mitä lämmittää. Mut eihän sekään sitte menny niinku Strömsöössä, se todella hyvä keitto oli tykänny kyttyrää ja paprikat olivat pistäneet käymisreaktion käyntiin. Voi luoja, meijän koko mökki haisi ihan oksennukselle, eikä sitä keittoa pystyny syömään elävä erkkikään! Arvakkaapa ottiko päähän, noh, elämä on ja meillä aina tapahtuu. Pikatankkaus muksuille ja itelle ja sitten taas mentiin. Vuorossa futis- ja säbätreenit kahdella vanhimmalla. Siinä oli taasen puoltoista tuntia aikaa kökkästä menemään ja minähän menin.

Kiertelin ja kaartelin pitkin kyliä, varmaankin semmoinen hurmioitunut ilme kasvoilla ja hymy korvissa... Voinen siis ärsyttää tätä mörököllien maan perustallaajaa, joka ei kyllä hymyilemisestä niin perusta. Sillon ku on hyvä mieli, niin minä kyllä sen näytän ulospäin! Mä sain eräältä asiakkaalta hauskan kommentin viime viikolla kassalla (palvelutilanne käytiin englaniksi), tämä asiakas tuumaa minulle suomeksi, sinä hämmentävä suomalainen, sinä iloinen suomalainen. Otin sen kohteliaisuutena. Mä en halua muuttua mörökölliksi, välillä se yrittää sieltä puskea pintaa ja mun positiivisuus joutuu koetukselle ihan tosissaan. Mut niinku tähänkin asti, ei sillä mökötyksellä ja murjotuksella mihikään pääse, asenne ratkasee, mökötus on sitä paitsi tylsää. Mulle tuo lenkkeily toimii aivojen nollaajana, tai no mulle toimii mikä vaan liikunta, oon koukussa myönnettäköön!

Mä oon tässä miettinyt, että mitähän uutta sitä kokeilis liikunnan saralla, ois niin kiva pistää testiin joku uus juttu, mut mitähän se mahtais olla... täytyy katella  tarjontaa vähän tarkemmalla syynillä. Määhän en mitenkään pelkää kokeilla uusia lajeja, jumppia tai mitä vaan liikuntaa liittyvää, se on osa sitä hauskuutta. Mä pääsiäisenä tein jotain, jota en oo ennen tehnyt, mä ajoin moottorikelkalla, ikinä en oo sitäkään tehnyt, ompahan testattu sekin. Ei siittä kyllä siitä semmosia kiksejä saa, ku jostain muusta. Sillä ois pitäny päästää täysillä ja pitkää suoraa, niin ois ehkäpä ollut mun mieleen ;) 

Huomenna alkaa uus, ei niin hektinen viikko ja se on niin mukavaa! Toki sehän on vaan töiden osalta, muutenhan sitä varmasti taas joku tilanne puske puskista eteen... Elämä on!