Mä oon edelleen hämmentynyt noiden lasten jaksamisesta, hyvin meni eilinen pieni Karhunkierros meidän sakilta! Kukaan ei pudonut mihinkään suohon, eikä ojaan, eikä tippunu jokeen, vaikka mun vilkaat mukelot vois kyllä senkin tehdä. Onhan siellä maisemia, siitä ei pääse yhtään mihinkään. Noilla aikaisemmilla reiteillä mitä käytiin ei hirveesti muita ihmisiä näkyny, mut tuolla reitillä niitä kyllä oli. Toisaalta taitaa olla suomen suosituin vaellusreitti. Oli mummoja ja pappoja lastenlasten kanssa, nuoria, keski-ikäsiä ja perheellisä. Taukopaikoilla oli ajoittain hieman tungostakin. 

Tytöt tuumas, ku kiivettiin julmettua määrää portaita ylöspäin, et johan tulee hyvä jalkatreeni. Kieltämättä olihan se, nyt on pohkeet kireellä, ku viulun kielet. Poika hyppi ja pomppi, olihan ne portaat joissa voi niin tehä. Koirat puolestaan kokivat osan portaista hurjan pelottaviksi, tiiä sitten johtuko se portaiden jyrkkyydestä vai mistä. Ei muutako koira kainaloon ja portaita alaspäin. Toinen kamala asia oli ne matkan varrella olevat riippusillat, ne oli hirveitä niin koirista, ku yhestä meidän tytöstäkin. Viimesen riippusillan tyttö uskalsi mennä ihan hyvin, koirat vähän huonommin, muut sillat ne koirat piti kantaa. Eihän se oo mitenkään mukavaa ku silta heiluu, keinuu ja hytkyy.

Tää riippusilta oli sieltä iiseimmästä päästä, pahin tais olla Myllykosken kohilla, missä koski pauhas alla. NIistä mentiin kuitenkin yli, ihan heittämällä. Viimeisen sillan kohilla riippusiltoja kammoksuva tytteli, pisti tanssiksi. Nähtiinhän me semmosnen yksinäinen poroki, se oli Siilastuvalla, ja ei niinku välittäny taukoa viettävistä ihmisistä yhtikäs mitään. Toki meinas kävellä pojan ylite, kun siirty toiseen paikkaan syömään. Koirat oli myös ihmeissään moisesta otuksesta, eivät tienneet mitä sille ois pitäny oikeen sanoa, varmuuden vuoksi piti vähän haukahtaa, tiiä vaikka se ois ollu vaarallinenki otus. 

Tämmösiä maisemia sieltä reitin varrelta löytyy. Sitä vois vain ihailla vaikka kuinka ja kauan. Tuolla ylempänä ei niinkään oo sääskistä vaivaa, mut alempana saa kyllä olla itikoiden buffet pöytänä.

Pitäähän sitä välillä vähän lorkkiakki, ku löytyy soppeli pikku puro

Nää pauhaavat kosket, niiden ääni kuulu kauas

Portaita riitti ylös että alas. Kossia lainatakseni, kuka kumma nää on tänne rakentanu, hirviä homma!

Myllykoskea

Tänään on yritetty miettiä mihinkä lähettäs uimaan, pitäs löytää uimaranta. Onneksi on vielä päivää jälellä. Oishan täällä tuo kuusamon tropiikki, mut pikkasen oli suolaset hinnat meikäläisen makuun, joten jätämme sen väliin, meidän pahaksi onneksi, tuo Kuusamon uimahalliki on pahasti rempassa, joten sinnekkään ei pääse lorkkiin. Huomiselle on luvattu sadetta, eli vois olla semmonen pelipäivä, yks tytöistä aiko opettaa ryöstöä ja minä taas perinteitä kunnioittaen vaadin, että pelataan mölöperiä.