Toissa aampäivällä avasin pyöräilykauden, se on huippua. Toki vasta lähdettyäni hokasin, ettei mun pyörässä ollut lokareita paikallaan. Joten sehän tarkoitti vain yhtä asiaa, takapuoli ja takin selkämys on sitte ihan ravassa ku kotia pääsee takas. On muuten tuommonen kuranen tie meleko raskas polkea, mutta onneksi sitä ei ny hirveen pitkästi ollut, alussa muutama sata metriä, keskivaiheella sama homma ja lopuksi ku kotia tuli niin piti ottaa super spurtti ja vetää tuo meidän tie niin lujaa ku jalat antaa luvan. Olosuhteisin nähken 30 km tuntivauhti oli ihan hyvä, vaikka muuten tuota 10 km lenkkiä ei voi mitenkään vauhdikkaaksi sanoa, meni jopa puoli tuntia! Mutta se fiilis taas jälkeenpäin, ihan loistava! sillä oli hyvä aloittaa päivä, kerta kaikkiaan. Hymy oli herkässä koko päivän! 

Eilinen päivä alkoi ihan mukavissa merkeissä työhaastattelussa, ja sen jälkeen kävin ystävän luona katsomassa, miltä uusi talo näyttää. Iloisuus, kiitollisuus omista ystävistä, ne on vaan yks parhaimmista asioista elämässä. Sitten sitä käytiinkin pikaisesti aallon pohjalla, vois melekeen sanoa, että ajettiin karille rajusti, mutta siinäkin se ystävä rakas oli päivän pelastus. Tunnerikkas päivä sai loistavan päätöksen, kun sain ja viimeinkin pääsin body jamiin Anun tsemppattabaksi. sinne salin lattialle jäi kaikki itku ja hampaitten kiristys, huolimatta siitä, että olin unohtanut  urheilupaidan ja jouduin vetään normi topilla koko hiivatin jumpan! Tanssillisen hetken jälkeen mää olin, ku uitettu koira, punanen, ku keitetty rapu ja se mun toppi oli kyllä likomärkä. Poika tuumas, kun päästiin autoon, ettei hän ollut tiennyt, että muutkin aikuiset osaa liikkua niin, että posket on punaset. Meinas, että teillä tais olla hyvä treeni! No OLI KYLLÄ IHAN HUIPPU! Mun huonon kunnon kyllä näki tosta sykkeestä, mutta tästä ei voi nousta ku ylöspäin! Ja huolimatta, että sykkeet vaikuttivat kovilta, niin mulla oli huippu fiilis!!

 

 

 

 

Illan päätteeksi kävin vielä syvissä vesissä, vakavissa keskusteluissa, mutta hengissä ollaan ja ei muuta ko uusia tuulia päin!

Tänään aamulla tuli sitten semmonen ylläri, että puhelun päätyttyä, menin ulos ja huusin niin paljon, ku musta vaan ääntä lähtee, että YES!! Todettakoon, että musta lähtee melekosesti sitä ääntä! Mä sain työpaikan ja niin omanlaiseni, että ei voi ku olla onnellinen!!

 

Illalla vielä pitkä palauttelulenkki, niin onhan ollu vauhdikas ja tunnerikas alkuviikko!