Jep, asiat ai aina mee niinku aatelee ja mun kohalla varsinkaan. Mä olin aatellu tehä loppukesän ja alku syksyn kaikkee kivaa ja miellekästä, pyöräretkiä, retkiä muksujen kanssa, juoksua, uintia, treeniä ja oisimpa käyny hilipaseen ihan kilpajuoksunki tuolla Vähäkankaan hölkässä, mikä pidetään nyt tulevana lauantaina. No kuinkas sitten kävikään... tään tilanteen juurethan johtaa tuonne heinäkuulle, jolloin mulla oli semmoinen on/off tilanne kurkku- ja korvakivun kanssa, mut se ei vihotellu aina, joten suunnilleen normaalisti pysty oleen ja touhuaan, jos ei sydämmen ylimääräinen tykyttely ottanu kovin valtaansa. Mut venetsialaisviikonloppuna se iski, kurkkukipu oli niin valtava, etten lähtenyt lauantaina alkavassa myrskyssä juokseen isännän kans vaan tyydyin kävelylenkkiin ja ihalin meren pauhantaa Kalajoella ja kaktus kurkussa vain kasvoi. Siihen  sitten jäi lenkkeilyt. Tässä vielä hymyilyttää :D

myrsky%20ilma%20lenkki.jpg

 

Seuraavana päivänä ei sitten enää ollu ääntä ja korviin sattu niin pirusti. Töitä tehtiin tukka putkella, ku eihän mulle mitään kuumetta noussu. Puolikuntosena on tähän asti menty, ja ainut asia mitä mää oikeesti oon viimeset 6 viikkoa halunnu tehä, on olla niin ku Bridget Jones sydänsuruissaa, toki sillä erotuksella, et mää vaan haluaisin vötkistellä viltin alla, syödä suklaata ja kahtoa jotain sarjamaratonia. Jännää, miten passiiviseksi sitä kipeenä taantuu, tiiä sitte onko tämä sitä surullisen kuuluisaa miesflunssaa, mut sitkiä pirulainen on kuitenkin kyseessä. Mun liikkumiset on ollu sitä työliikuntaa, ja sitä ku oon kahtonut, kun mun harrastavat lapset ja isäntä harrastaa. Tuossa tein laskelmaa, et meidän vanhimmat muksut treenaa 10 tuntia viikossa, on telinevoikkaa, jalkkista ja sählyä. Kaks nuorinta ei treenaa niin paljon, mut nuorin tytöistä haluais aloittaa jonkun joukkue lajin, jalkkista, tai koriski kuulemma käy, jos sinne otetaan pieniä tyttöjä.

Mä jo tällä viikolla aattelin, ku tuo hillitön yskä alkoi taittuun, et jokos tässä kohta alkas tervehtyyn, mut mitä vielä eilen aamulla heräsin ihan hirviässä nuhassa, poskiontelot huutelee hoosiannaa ja pää on kipee. Ei varmaan auttanut, et tätiistai-iltana osallistuimme liikunnalliseen vanhempainiltaan, no siinähän kävi niin, et meikäläinen onnensa hurmiossa pelas elefanttipalloa lapsia vastaa, huus ja heitteli palloa ja leikki ilmahippaa ja lipunryöstöä. Välillä vähän yskitti, mut ku ei voinu mitään, ku oli niin kiva taas liikkua ja se vanhempainilta oli kyllä paras mihin oon ikinä osallistunut. Joo-o, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, valitettavasti. No kyllä mää tään vielä selätän ja vedän ne lenkkarit jalakaan ja karistan kaikki loput ylimääräiset kilot mitä on. Mä tein itelle lupauksen, etten mene parturiin ennen, ku se -20 kg on poissa tästä kropasta. Nähtäväksi jää, kuinka pitkät tähkäpää kutrit mulla sitten on, ku tuo haave on toteutunut :D No, ompahan jotain ootettavaa ja mikä parasta, mää tiiän ettei tää hiivatin flunssa kestä ikuisesti (kieltäydyn uskomasta moista ja totean, etten aio sairastaa miesflunssa) ja mää vielä juoksen lenkin, jos toisenkin.

Sitä ennen voi vaikka ostaa uudet juoksulenkkarit, ku entisilä ei kyllä mielellään juokse. Mut nyt tää lähtee tekeen ittestänsä suunnilleen ihmisen näköisen, jotta kehtaa kaupassa käydä. Toki oon kyllä eksyny sinne nykyään, niin kulahtaneen näkösenä, et ei oo tottakaa, en oo ees ripsiväriä vihtiny vapaapäivänä laittaa, collarit jalakaan ja huppari päälle ja pipo syvälle päähän :D Siellä paistaa nyt aurinko, pakko ottaa kyllä siitäkin kaikki ilo irti ja juoda kupponen kuumaa, ennenkö laitan sitä petosta pintaan.