Pitkä ja jollakin tapaa myös rankka syksy takana, ei oo ihan nappiin menny niinku mikään, sitkeästä yrityksestä huolimatta. Tänään kun saattelin nuorimman tyttöni tuonne linkkupysäkille liukastellen kuin bambi konsanaan... aivan, munhan piti hankkia ne nastat alle, no enpä oo vaan saanu aikaseksi. Siellä ne ootta työpaikan hyllyllä ostajaansa. Mä aattelin semmosia Sarvan lenkkareita, kivan väriset, ku niissähän on pinkkiäkin, lisäksi tuntuma on mulle ehkä passelimpi ku muissa. No jostain syystä, oon aatellu, et en niitä vielä tarvi. Tänään ois sitte tarvinu ne nastat, kossiki pöllähti nurin ja huuli auki.  Mä luulen, et ku pääsen takas töihin, niin kaikki nastat on töissä myyty tai sitte jälellä on vaan ne isot koot :D . Mä oon siis saikulla, koskapa mulla ei oo ääntä yhtään. Minäki sain sitte sen flunssan kunnolla päälle, mitä koko perhe on sairastanu koko syksyn. Mullahan on vaan välillä ollut sitä kurkkukipua ja lämpöilyä, mut ei muuta. Nyt sitte eka tuli kurkkukipeeksi (ihan jäätävä kipu), seuraavana yönä tuli nuha ja pari päivää myöhemmin lähti ääni. Olin perjantain töissä, ääni kuulosti sellaselta käheältä viskisiepon ääneltä, tai vastaavasti sitä ääntä ois voinu verrata saksalaiseen naisdubbaajaan, joka dubbas Dana Scullyä X-fliles ohjelmassa -90 luvun lopulla. Lauantaina sitä ääntä ei enää juuri tullut ja maanantaina sain lääkäriltä kehotuksen olla hiljaa. Äärimmäisen hankalaa puheliaalle papupadalle, ilmastointiteipille ois kyllä tarvetta.

Niin, että mitä haaveilen... semmosesta et pääsis juokseen tai ees sinne salille. Kunnon äijäjumpakaan ei ois pahitteeksi, sinne vaan Liikunnan ja Ravinnon tiloihin karistaan kuluneen syksyn ärsytykset ja vastoinkäymiset, niitä on  tälle syksyä riittäny. Haaveilen piloxing tunnista,  RPV tunnista tai oikeestaan ihan mistä vaan missä syke nousee taivaisiin ja saa laittaa ittensä likoon heti kunnolla. Tabataki ois kivaa. Ninnillä ois vaikka mitä kivaa uuttaki ja mä en oo päässy kokeileen yhtikäs mitään, miten äärinmäisen tylsää ja tympiää. Ja se leuanveto, se ei hiivatti mee vieläkään ja sehän se vasta ottaa päähän. Noh, tehään taas mitä oon tehny vuosi kaudet, aloitan alusta jälleen kerran, het ku saan taas itteni siihen kuntoon, että sen sykkeen vois lähtä nostaa kunnolla ylös... Pitäsköhän joulupukille kirjoittaa, että mää tahtosin semmosen uuden hienon sykemittarin/urheilukellon... Voinhan mää yrittää kirjottaa sille pukille oikeen nätisti, mut mä luulen, et pukki ei korvaansakaan lopsauta mun toiveelle, tuumaa vaan, et sen verran pahankurinen oon ollu, ettei oo mitään mahollisuuksia muullekko kasalle risuja!!! Siinäpä ois muksuilla ihmettelemistä ku tää mamma sais sylillisen risuja joululahjaksi :D