Nyt on 40 virallisesti täynnä ja kävin puntarilla, hienosti on massankasvatus mennyt... öööö, ei hitto, sen kyllä piti olla pudotusta. Taas aloitetaan alusta... ties kuinkahan monenetta kertaa. No luovuta, en, en taho, en halua, enkä vihti! Ikuisuusprjojekti taas jatkuu, eihän se muuten oiskaan ikuisuusprjojekti.

Tulipahan nyt taas testattua, miten mun kroppa käyttäytyy, kun sille syötetään viljaa, määrissä mitkä on ihan suositus. Joo, homma ei toimi ollenkaan, sitä on kipeä, turvoksissa,väsyny ja kaiken kukkuraksi sain mahtavat selkämakkarat, niille sitten naurettiin oikeen kunnolla. Nyt sitte onneksi takas omaan normiin, eli voin syyä sen puuron aamupalalla ja yks reikäleipä kestää sen 2 vkoa, ellei enemmänkin. Mut sitten se hiilari tulee kasviksista, hedelmistä ja marjoista ja se on ihan fine! Selkämakkaratki ovat kadonneet ja olo on paljon, paljon, paljon energisempi!

Flunssaki alakaa oleen ohite, ja kävelyt taas aamuisin maistuu. Ihan järkyttävää kuinka valoisaa aamuisin jo on, enää ei tarvi morön syöttinä olla.

Sain uuden saliohjelman viime viikolla. Elämäni ensimmäisen kerran ohjelma on kaksijakoinen, yhtenä päivänä jalat ja toisena yläkroppa. En muuten käsitä, miten oon onnistunut välttään tuommosen ohjelman, mä oon salilla kulkenut n. kymmenen vuotta ja en ikään oo tehnyt/ saanut tuommosta ohjelmaa. Uuden ohjelman vuoksi, mää oon sitte siellä ruuhkauttamassa taljaa, käsipainonurkkausta ja sitte tankoa. mut minkäs teet.

Ohjelmaa ku tehtiin niin, oli kuulemma koomisen näköstä, ku meikäläinen ojentaa nilkatki silleen nätisti suoraksi, kun pitää jalkoja nostaa taikka laskea. No minkäs teet, se on tuonne selkärankaan taottu ohje, ryhti hyvä ja nilkat ojennettuna, ei tuu muuten nätin näkösiä vaakoja tai muutakaan. Ranskispunnerrusta tehdessä, naureskelin, et mitenkä sitten jos en jaksakkaan laskee sitä tanko nätisti, vaan se kopsahtaa nätisti ohtaan ja oon tajukankaalla siellä penkin päällä :D Joo, se mun mielikuvitus piirteli taas sarjakuvahahmoa, joka mutkatangon osuessa ohtaan, näkee titityitä lentelevän ympäri päätä ja # merkit pyöri silmissä, ku hedelmäpelissä. Ei onneksi, mitään moista tapahtunut, mut kyllä sain melkosen ohjelman. Seuravat 8 vkoa mennään sillä.

Eka jalkatreenin jälkeen, fiilis hyvä, tärinä melkonen, mutta selvisin. Onneksi ei ollut portaita mitä kiivetä, ois voinu olla pikkasen paha juttu!  Mä en kuulu, niihin tyyppeihin, jotka salilta tullessaan ovat niin hehkeinä,  mulla on lähinnä kuuma, hiki ja oon punanen ku omena.  En oo vaan ikiä antanu sen haitata menoa :D

Aamulenkit, ne on ihania, toki tää kirkkaus aiheuttaa hieman päänvaivaa ja migreeniä voi tulla mutta silti, KEVÄT <3<3 Eilen oli pojalla salibandyturnaus, hienosti oli poika maalilla pelannu, voittivat kaikki pelit ja yhden hävisivät, Huomenna aamulla pikalenkki tiedossa, sitten töihin. Tiistaina pitää viiä kissa leikkuulle, ku sillekin on iskenyt tuo kevät :D Vapaaehtoshommiaki on tiedossa vuosikokousten merkeissä, sitten on Tyttöjen kisaviikonloppu tulossa, sekin aiheuttaa vähän roudausta, leipomisisa ja kioskivuoroja, mutta sitäpä se on. Viikon armoaikaa vielä myydä keskimmäisten tyttöjen joukkueitten  Gutz tuotteita, sukkia, alkkareita ja urkkavaatteita. Ei taijeta ite päästä tavoitteeseen. Meillä se tarkoittaa 30 myytyä settiä, ei taida täyttyä, vaikka kaikkia sukulaisia on ahdisteltu asian tiimoilta. Tässä vaiheessa, kerkesin aatteleen, et luojan kiitos tuo kossi ei vielä oo pelaamassa jalkkista, sehän ois sitte 45 myytävää settiä!! voi taivas, noh, onneksi nuo ei ole vessapaperia :D

Niin, että mitenkäs tässä nyt mennään eteenpäin. En oikeestaan tiiä, mieli tekis vetasta tuommonen 2:2:5, ko tiiän että se ois 6 vkoa ja 10 kg painoa ois tippunu pois... Niin, se ois helppoa ja menis iisisti vaikka vuoden taikka kaks, mutta, mutta. En tiiä. Proteinipitoinen aamupala on mulle se vaikia juttu, mä en vaan tykkää niistä ja sen jälkeen on jo tunnin päästä näläkä, joten tiiäppä sitte. Liikkumista en kuitenkaan aatellu vähentään, edelleen aamulenkit, sali, jumpat pyörii ja ihan kohta pääsee taas pyöräileenkin, joten mikäs tässä. Paljon päänsisäisiä juttuja pitää tehä paljon, sisäinen ketutus on suorastaa musertava, mutta minkäs sille mahat. Mun tuurilla tästä ei tuu yhtään mitään ikinä, mutta ainahan pitää olla haaveita ja tavoitteita. Niitä kohdin mennään vaikka kuinka ärsyttää ja ketuttaa!!  Haaveillen kohti kesää, ehkä minä ja se terveellinen paino vielä joskus kohdataan. Viimestään sitte ku oon vanha... ai niin, määhän jo oon  :D :D