Mä vein pojan aamulla kerhoon, siinä oli 2,5 tuntia tehokasta odotusaikaa tarjolla. Koskapa sisäliikuntaa tarjoavat mun suosikit oli kiinni, varustauduin lenkkivaatetuksella, ajatuksena kierrellä kylillä pitkä ja hidas lenkki, joka sopii hyvästi lepopäivälle. Ajatus oli tosi hyvä, ku täällä meillä maallaki pystyy lenkkeileen, mutta tuo keskusta... tsiiisus, miten liukasta, eihän ne tiet ollu ku paikoitellen sulat, toki olihan niitä hiekotettu, muttaku se hiekotus oli valunu sinne jään sisään. Niinpä mun pitkästä mieltä piristävästä lenkistä tulikin kieli keskellä suuta, otsa rutussa lenkki, tosissan sai keskittyä pysymään pystyssä. En onneksi kaatunu, vaikka paikoitellen mun meno näytti sellaselta kananlennolta. Yks ihana mummu oli rollaattorinsa kanssa lenkillä ja tuumas mulle, älä sinä tyttö lähe nui huonoilla kengillä lenkille, eihän sulla ole edes nastoja nuissa, kaadut vielä ja saat tällasen apulaitteen itelles :D Se oli ihana mummu, ja kyllä, mummut saa tytötellä, se on heidän oikeus :D Sata huraata kaikille niille mummuille ja papoille, joilla on virtaa ja tahtoa mennä ja olla!! Ei siis tullu pitkää ja hidasta lenkkiä, tuli vaan lyhyt ja hidas lenkki, sen siitä saa ku horjuu joka ilmansuntaan :D  Hyvästi kastelin kyllä lenkkarinikin eli Note so self: hanki säänkestävät nastat alle!! Toki taidan kyllä budjetoida ne kyllä ens talveen. Luulenpa, että uuden kesälenkkarit ois tähellisemmät. Tuossa mietein, josko haluan lenkkarin malliset paljasjalkakengät vai ottasko ihan nuo varvasmalliset myös ulkokäyttöön. Nythän mulla on tuommoset lenkkarinmalliset, mut tiiä vaikka innostusin hankkiin toisenlaisetkin, tai vaikka kummatkin. Ja kohta pitää taas säätää tuon juoksuvaatetuksen kanssa. Joskus vuonna miekka ja kirves, sitä juoksi college housut, t-paita päällä ja Lisa Simpson lenkkarit jalassa, mutta nyt oon tieten niin mukavuuden halunen, etten välittäis kylmästä ja märästä paidasta :D

Ai niin, mä olin aatellu, et otan kameralla kuvia tuosta meidän isolla rahalla kunnostetusta joen varresta, mutta mäpä niin loistavasti jätin puhelimen eteisen pöydälle. No näitähän sattuu, mutta en hoksannu sitä puhelinta edes sillon, ku palasin hakeen luureja puhelimeen, jotta saan sitte lenkkeillessä kuunnella askelta keventävää musiikkia :D Siis, niin mua!! Tohelo, mikä tohelo!! Pikkasen pisti kerhon pihalla huvittaan ja naurattaan tämä koheltaminen. Voisinkohan mut kruunata vuoden koheltajaksi, vuoden laihduttajaksi musta tuskin on :D Mut tuossa koheltamisessa oon kyllä varmasti seudun paras ;) Onneksi huomenna on päivä uus :) Nyt nukkuun, niin jaksaa huomennakin koheltaa!