Sykevyö jäi kottiin, pelkällä kellolla ei tietoja saada. No onneksi, sitä voi urheilla myös ilman teknisiä vempaimia Oletettavasti, jos kävelet omin jaloin treeneistä pois, niin sillon sydän on vielä toiminnassa :D Ensin huomasin sen hillittömän ihmismäärän siellä urkkakentällä, no ketä nää ihmiset olivat... osa oli sitä tuttua porukkaa ja tää loppuosa oli uutta, he olivat lähteneen 3 vkon rutistukseen, Extremekurssille, ihan huippua. Tää ryhmä oli kyllä isopi, kuin se, missä itse olin viime toukokuussa. Sitten huomasin sen kaverini, me päätettiin yhdessä lähtä taas uuteen nousuun, okei, helpompiakin treenejä ois ku ulkoextreme, mutta ei niistä lällyistä treeneistä saa mitään iloa (kai). Alkulämppänä meni ihan perinteisesti ja sitten PITI JUOSTA se koko kiekka. No taas päästiin asiaan ja mielikuvat päässä pääsi valloilleen. Jos pistäs silmät kiinni ja vaan juoksis, eikö? En laittanu niitä silmiä kiinni, juoksin vaan. Toisaalta olihan siinä kaveri tukena ja turvana, lisäksi mun isommat tyttelit juoksi mamman rinnalla, joten ei siinä sillon voi ruveta mamoileen ollenkaan :D Mun mielestä se urkkakentän kuulutuspömpeli oli kyllä maalattu

 

Urheilukentta.jpg

 

Ja sitten se alkoi, burbeeta, punnerrusta, ja sitten tuli taasen juoksua, ylivieskalaisittan mäkijuoksua, el i sen pikku nyppylän päälle juoksemista, ei kuulosta pahalta, muttako oot ensin tehny nuo aikasemmat, niin kyllä se viimestään kolmannella kiekalla tuntuu. Mutta hei, selvisin siitäkin, vaikka pistihän se puuskuttaan, mutta anyway selvisin. Ja ehkä sitä ei ihan sata lasissa voinut vetää kuitenkaan. Punnerrusta, mountain climberiä ja linkkaria,  soutuliikkeet, kyykyt ja viivajuoksu, Sellasella paletilla mentiin tänään ulkoextremessä. Kirsikkana kakun päällä oli lankkuviesti, Jos ennen tuota flunssaa on lankussa pysyny reilu minuutin, niin nyt ei menny hirveen kauaa, kun piti laittaa polvet maahan... Kysymys, niin mihinkähän ne rasvan alla olevien lihasten voima on 3 viikossa kadonnu. Se jäin oikeesti vähän harmittaan ku ei pystynyt lankuttaan, niinku ennen. Noh, niinku aiemmin jo sanoin, tästä ei voi muutako nousta. Ei se kroppa oo kunnossa, vieäkin keukoissa sellanen kohta tulee astmakohtausfiilis. Nooh, varmaan tuo kroppa on vaan niin shokissa tästä kaikesta levosta, mitä se on joutunut viime aikoina kokemaan. Joskus ne lihakset ja kunto on vaan nostettava sieltä pohjamudista ja suunnistaa kohti korkeuksia. Vaikka nää parin päivän liikkumiset onkin olleet vähän outoja, hankalia ja jopa raskaitakin, mutta luultavammin tilanne helpottuu, kun pääsee normirytmiin taas. Huomenna on taas uus päivä ja uudet kujeet, katotaan mistä sitä ittensä löytää ;) Isot tsempit uusille extremeläisille, ei muutako täysillä vaan!