Näin lauleli mun 6-vuotias poikani kun oltiin ajeltu pyörällä 16 kilometriä. Tänään kävimme pyöräileen koko perheen voimin Rukan ympäri, matkaa tuli kaikkiaan pikkasen vajaa 18 kilometriä. HIenosti nuo ipanat jaksavat vaikka on ylämäkee ja alamäkee, niitähän ei meillä oo pahemmin. Olihan siinä kyllä nousua, ei ne nousut mua niinkään haitannu, mut hurjia ne alamäet, kun siellä metsätaipaleella tultiin Rukaa alas. Isäntä meni isompien kanssa ja minä tulin perässä pienimmän kans. Mutta onhan se hienoa, että saa mennä viilettää, ihan kommeluksetta ei päästy tätäkään reittiä, tuli muutama kaatuminen, mut niistä selvittiin säikähyksellä. Ja nää maisemat täällä, onhan se komiaa mäkimaastoa ja vettä, on niitä ylämaisemia ja alamaisemia. Meijän vanhimman keksimät termit, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa Rukalle, tais olla sillon reilu vuoden ikänen. Meidän vanhin tuumaski tänään, et tämmönen on kivaa ku mennään yhessä. Onhan se, mut tulevaisuudessa jahka saadaan säästettyä, niin muksuille pitää hankkia kunnon maastopyörät, niin onnistuu nää mäki maastotki paremmin. Nuorimmainen tytöistä ajelee semmosella 20 tuumasella pikkupyörällä ja tästä pyörästä se tuumas, et tää on ku kivireki, raskas ku mikä ja ylämäki on ihan hankala saavuttaa, sinnillä mennään!! Haluaa kuulemma uuden pyörän heti!! Mut Niin se neiti näpsäkkäki vaan polki muutaki ku jalkaa ja hyvällä tuulella oli. 

Eilen käytiin Pyhän Jyssäyksen reitti kiertämässä kävellen ja kyllä varmasti kuuli, et meijän perhen oli liikenteessä. Vanhinta tyärtä meinas välillä ärsyttää ja se välillä murkkuili. Ja se ärsytys johtui siitä, ettei se nähnyt yhtään poroa siellä mettässä. Tuumas, ku päästiin takas tielle ja sielähän se porotokka lönkytteli tiellä, et täällähän nuo on ja mää ootin niitä tuolla mehtässä!! Niin ei se eilinenkään ihan mutkitta sujunu. Poika käveli pitkospuilla ja otti vähän osumaan suohon, ku kaatu kylelleen. Ihan toinen kylyki oli kuranen ja tietysti se poika kastuki. Onneksi oli vaihtovaatetta mukana. Kossi tuumas, et johan sattu ja sitten taas jatkettiin matkaa.

Huomenna ois tarkotus lähtä kiertään Könkään Keinon reitti, ihaileen Kiutuköngästä. Se on 8 km reitti. Sitten pitäs vielä pikku Karhunkierros käydä. Saapa nähän mitä vielä keritään käydä! Mut on kyllä hienoa kierrellä ja ihastella, sen verran eksoottista seutua tämä on tasamaan asukille. 

Minä naureskelin tuossa, et melekosia voimajuomia meillä nautitaan näin lomalla, ihan vettä, mehua, maitua, vissyä ja teetä, toki tuo isäntä vahvistaa itteensä vielä kahavilla. Toki tuommosia juomia ne on muutenki, ei tää loma sitä mitenkään muuta. Mut nyt on pakko kyllä sanoa, et jätskiä oon syöny joka päivä. Kauhia itsekurin pettäminen, mut en jaksa nyt nipottaa sen suhteen, tässä kyllä keritään niuhottaakin. nyt vaan nautitaan siitä ku ollaan yhessä, eikä oo kiire yhtään mihinkään!