Mä jo sunnuntaina aattelin, et viimeinkin mun maailma on pelastettu,  ja kävin käveleen kahteen eri otteeseen. Ekalla kerralla kävin reilu 5 km ja toisella reilu 7 km. Eka kerralla piti ottaa viimesten 3 minuutin aikana juoksuaskelia... Voi Tsiisus!! pikkasen oli raskas askel. No, ei siinä sinällään, huippusykkeenki sain 187, tosin se tuli kävellessä, ei juostessa. Illan lenkki sujui jo huomattavasti paremmin, ei tullut epämääräsiä piikkejä. Edellisellä viikonloppuna pelattiin äidit vs. tyttäret jalkkispeli, oli aika raskassoutusta oli sekin, semmonen täi tervassa fiilis tuli, mut siittäkin selvittiin, äitit voitti itse pelin, mut hävisivät rankkaripelin! 

Ihan käsittämätöntä miltä nämä viimeset 8 vkoa ovat tuntuneet. Mä en millään tunnista itseäni, se positiivinen tyyppi on kadonnut jonnekin, enkä tiiä mistä sen löytäs. Ja sitten ku tähän tekemättömyyteen lisätään tuo mun keltarauhaskuuri, niin soppa on valmis. Täällä kotona muhii jumalaton tulivuori, joka on räjähelly jo muutamia kertoja. Sitten ku siihen lisätään estrogeenin vallassa oleva esiteinit, uhmakas eskari, kiire, itkupotkuraivarit ja kiukku, niin voi itku, järki tässä lähtee, vähemmälläkin.  Perusarki, mut vois se joskus olla helepompaa. Nyt jos varat sallis, veisin koko sakin jonnekkin, missä paistaa aurinko ja löytyy mukavia reitteja tutkittavaksi. Ja se meri!!

Mä jo hihkuin sunnuntaina, et jes flunssa on nyt selätetty, ja kuka nyt särkevistä nivelistä välittää, kuha pääsee liikkuun. No toisin sitte käviki. Ti iltana nousi kuume taas, hillitön kurkku- ja korvakipu. MÄ EN ALA!!! Toki tiiän, että täähän on vaan flunssaa ja maailmassa on vakavempiaki tauteja olemassa, mut mä en jaksa ennää sairastaa, ja mun perhe ei enää jaksa mun sairastelua tai no sanotaan, et ei kestä sitä raivopäätä, mikä tänne kotia on majottunu. Eli annetaan hyvä ja sitkeä Flunssa, mieluiten sen voi toimittaa vaikka linnunradan kaukaisimmalle planeetalle tai jotain. Mä haluan mun elämän takas, salille, jumpaan juoksee ja sinne pyöräileen. Mä oon siis oikeesti missannu tosi hienon syksyn liikunnan tiimoilta ja sekös ärsyttää mammaa tätä. Ja perhettä ärsyttää ärsyyntynyt äiti-ihminen, joka murjottaa kateudesta vihreänä nurkassa ja pohtii syntejä syviä. 

Jos jotain positiivista, niin näittekö TÄNÄÄN PAISTOI AURINKO!! NÄITTÄKÖ?