Eilen alkoi 4 viikko tätä  aineenvaihdunnan buustaamista. Mitä on tapahtunut tähän mennessä kolmen viikon aikana: Painoa tippunut 4,4 kg, senttejäkin karissut 11 cm, 6,5 cm, 6,5 cm ja 4 senttiä. Voi siis sanoa, et turvotuksen väistyneen ja jäljellä hyvästi pehmeää läskiä. Suunta on kuitenkin alaspäin, joten aion nauttia siitä, niin kauan kun sitä kestää!

Eilen aamulla vein pojan ja muutaman muunkin muksun kerhoon ja päätin käydä kunnon lenkillä. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi, aivan kuin keväällä. Linnut ei kuitenkaan titityytä huudelleet ihan vielä. Oli niin hämmentävän upea sää, etten edes tajunnut ottaa kuvia :D  Reilu kymmenen kilometrin lenkin kävellä loppasin, sillä aikaa kun poika oli kerhossa. Ajan käytön maksimointia, miksi sitä lorvia kaupoilla, kun voi reippailla ulkona ja onhan se hyväksi myös kukkarolle.

Illalla suuntasin salille, kun kahdella nuorimmaisella oli  muskari. Acticin Sanna teki mulle uuden ohjelman ja huomenna meen sitä testaan, meinaa vähän jännittää! Supersarjaa tiedossa, I like it! Siellä se lyllerö pyllerö tulee taas touhottaan ja vouhottaan, se on varmaa. 

Aamulla kävin pikkusen juoksulenkin, kun saattelin tytön pysäkille. On se juokseminen sitte kivvaa, oli tuolla peltotiellä vaan sen verran lunta tullu, et paikoitellen meni kahluuhommiksi. Sain lenkin tehtyä ja tulin sisälle tekeen paperihommia ja hoitaan potilasta. Paperihommat ja numerot on vaan niin tylsää hommaa, mieluusti sitä ulkona olis. Kävin myös pikkusen iltalenkin, tai se oli lähinnä äärettömän ketutuksen purkua, se jos mikä auttaa. Luureissa hyvää musiikkia, juoksua ja ajatusten nollausta , ei sitä muuta ihminen tarvi tullakseen hyvälle tuulelle. Ihmettelin taas hassunnäköistä taivasta, se hohti ovelaa valoa, pilvien lomasta. Itehän olin taas vallan urheilullisen näkönen turkoosissa tuulipuvussa, heijastinliivissä, koiran vilkkuvassa pannassa (laitoin sen käteen) ja ohtalampussa. Toisin kuin monet kanssajuoksijat, minä suuntaan lampun alaspäin, sillä ei oo mitään niin ärsyttävää ku kävelijä/juoksija, joka tulee autoa vastaan jumalaton halogeeni ohtalla ja se on varmasti suunnattuna täältä ikuisuuteen :D tai no ompas, ne heijastittomat kanssaliikkujat tuolla liikenteessä, ja heillä on vielä koira, jolla ei oo myöskään mitään heijastavaa tai valoa missään, kait se on noloa jos tuolla pimeässä erottuu autojen valokeilojen loisteessa. Minä näyn kyllä varmasti ja aion näkyä myös tulevaisuudessakin. 

Tällä viikolla oon saanu nauttia hyvistä lenkkikeleistä joten kävelyä ja juoksua on tullut tehtyä kokonaiset 3 tuntia. Mutta on se vaan mukavaa!