Olipa kerran sunnuntai-ilta, se oli oikein mukava sunnuntai-ilta. Muksut lähti mummulaan yökyläileen ja me päätettiin isännän kanssä lähteä viettään laatuaikaa yhdessä juoksemalla. Se on ihan kivaa lähtä vällillä yhdessäkin, koiratkin otettiin tietysti mukaan ja minä pysyin sen isännänki perässä. No kappas, kun oltiin jo melkein takas kotona, niin eiköhän meidän kissa tullut meitä vastaan ja koiruus innostu ihan hirviästi. Mun piti yrittää varoa koiruliea, etten vahingossa astu sen päälle, sitten se tapahtui, vasen jalaka petti alta/muljahti, lyllerö pyllerö kaatu mahalleen siihen sorakkoon. Kerkesin kuitenki sen verran ottaa kaatumista käsillä vastaan, jotta sain katu-uskottavaa sepeli-ihottumaa kyynärvarteen ja kämmenneen. Jahka sain lopetettua kiroilemisen, niin nousin ylös ja aloin nauraan itelleni ja nilkutin siitä sitten kotia. Se kaatuminen oli just sellanen hauskat kotivideot kaatuminen, itsevarmana koiran kanssa juosten, idylisessä maalaismaisemassa, kunnes ovela kissa hyökkää heinikosta ja koira niin mieluusti lähtis sen kans leikkiin, häkeltynyt lyllerö pyllerö, ei tajua mitä tapahtuu ja samantien sotkeutuu jalkoihinsa ja kaatuu, ainoastaan se kuralätäkkö uupu, niin ois ollu täydellinen kaatuminen. Nyt selvisin vaan sillä  sepeli-ihottumalla ja jalka oli pari päivää hellänä.

Seuraavana aamuna ei juostu ollenkaan, kävelin ihan nätisti. Se oli ihan ok. 

Tiistaina vetasin sitten överit liikkumisesta, tai monen mielestä ainakin. Aamulla juoksi melkein 6,5 km, päivällä kävin salilla ja illalla töiden jälkeen suunnistin kaverini kanssa pururadalle juokseen, rapiat seittemän kilsaa siitä tulee. No ei me aivan koko matkaa juostu, mutta mukava lenkki oli kuiteski. Ainoana haittana oli se, et unohin sukat ottaa töihin lähtiessä mukaan, niin juostessa mulla olis sitä hiivatin purua kengät täynnä, pariin otteeseen piti pysähtyä putsaan kenkiä ja jalkoja, ja sitten iski se hiivatin itikka-armeija, niitä oli ihan älysti. Ei siinä kauaa kerinny putsata, ko oli pakko laitta tossua toisen eteen, ettei sääsket syö elävältä. Kaverin kanssa selvittiin siitäkin ja saatiin parannettua maailmaa jälleen kerran. 

Eilen otin sitten lepopäivän, reidet oli sen verran kankiat, tuli tieten muutama kyykky salilla tehtyä. Tänään sitten kävelyä ja salilla pyörähin verryyttämässä niitä kankeita reisiä ennen uimaan menoa. Uimaan lähettin koko perhellä. Luulis, et toi uiminen väsyttäs nuo meijän kakarat, mutta mitä vielä, ei kukaan (lapsista) nuku vieläkään.  Isäntä nukkuu, sillä on huomenna vimonen työpäivä ennen kesälomaa, jeee!!! Me on suunniteltu menevämme pyöräileen Kuopioon ihan kaksistaan, no okei koirat lähtee mukaan (kärryn oon niille jo mukaan varannut). Mitähän kivaa siellä Kuopiossa ois tarjolla? Minnehän kannattas suunnistaa? Puijollahan sitä tietty pitää käydä, se on melekonen nousu kylläki, mut sinne ainakin. Ja sitten... en tiiä, pitää katella netistä ulkoilupaikkoja sun muuta. Pari päivää ois aikaa pyöräillä, ennenkö pitää suunnistaa tasamaalle takasin ja  mun töihin, muut jatkaa lomailuaan.