Viikonloppuna olimme Jyväskylässä kattomassa, ku meidän keskimmäisen tytön jalkkisjoukkue pelasi siellä. Se on jotenkin hirvittävän jännittävää katottavaa! Voisin jopa vannoa, että oikeesti oisin tarvinnut verenpainelääkitystä siellä, niin hirveästi mua jännitti, enhän mää ees pelannut mitään. Teki useasti mieli lähteä vaikka lenkille, just sillon, ku peli oli menossa. Tytöt kyllä pelasivat hienosti, on mahtava nähdä miten joukkue on mennyt eteenpäin ja sitten sekin vielä, että meidän tyttökin näytti sisukkuuttaan melkoisesti, pieni ja pippurinen tyttö. Mutta se jännittäminen, se oli ihan hirveää, jännittäjiä oli muutama muukin siellä kentän laidalla, kaikki äitit ja iskät. Tuli mieleen siellä kun olin, et miltähän niistä vanhemmista tuntuu, joiden lapset urheilevat huipulla? Hekin varmaan katsovat lastensa suorituksia ilon, kauhun ja ylpeyden sekaisin tuntein. Siltä musta ainakin tuntuu aina, oli se sitten  jalkapalloa, salibandyä tai telinevoimistelua. Se jännittäminen ottaa sydämestä ihan oikeasti! Tytöillä oli hieno turnaus, tulivat viidenneksi tällä viikolla riittää jännitettävää vielä lisääkin, on viimeinen piiripeli ja sitten nuorimmainen tytöistä ja tää keskimmäinen pelaavat vielä next year cupissa viikonloppuna. Ensi kuussa alkaa myös telinevoimistelukisat ja jännitettävää riittää myös lokakuulle, poika taas puolestaan aloittaa syksyn aikana leijonaliigan, joten helpolla ei tule pääseen tänäkään syksynä

Viikonlopun jännitykset tais kostautua mulle viime yönä. Mä niin innoissani menin illalla sänkyyn, et viimein pääsen nukkuun ja kerkiän nukkua ihan kunnon yöunet. No mitä vielä, näin painajaisia koko yön. Voin vannoa, että juoksin varmaan maratonin yön aikana, jouduin hyppiin ja pyöriin. Eli luultavammin tuo mieskään ei oo saanu nukuttua, oon kuitenkin puhunu unissani toivottavasti en kuitenkaan oo kävelly. Suunnittelin eilen, et lähen pitkälle lenkille heti aamusta, mut tän hetkinen olo on ihan hirviä, niin hirveä väsy päällä, ettei toista. Noh, jos tässä saa ihtensä kammettua kotihommiin, niin sitten voi tyytyväisenä lähtä illaksi töihin, Pakko jättää lenkit ja salilla käymiset kyllä huomiseen, nyt ei vaan pysty eikä kykene! Olo on vähä samanlainen, ku ois vuosisadan krapula...

Mukavaa päivää kuitenkin, kyllä tästäkin päivästä hyvä saadaan!