Musta ei vois varmaa ikinä tulla karppajaa, sen verran paljo mä tykkään raikkaista hedelmistä. Tässä aineenvaihdunnan tehostamisessa on kaks proteinipäivää viikossa, tänään on toinen niistä. Mä niin ootan huomista, jollon saan syödä taas aamupalaksi puuroo, pähkinöitä/siemeniä ja marjoja, nää valkuaismunakkaat ei oo mun juttu. Ja jos välipalat on tyyliin kylmäsavulohta ja kurkkua, niitä on hieman hankala mieltää välipalaksi, tai no mä en ainakaan osaa. Nää kaks protskupäivää tuntuu niin tunkkasilta, mä kaipaan rapsahtavaa ja raikasta omenaa, mehukkaita appelsiinejä ja greippejä. Pystyn kyllä luopuun leivästä, herkuista ja suklaasta, no problem, mut hedelmät... tässä vaihessa se tunkkanen banaaniki kuulostaa aivan mahtavalta! Tästäkin sais loistavan sarjakuvan, tämä lylleröpyllerö raahatumassa aavikolla, Gary Grandi lakkki päässä, naama mustana ja tuskasta väärässä, kunnes kaikkien hedelmänystävien supersankari Frutas tulee paikalle pelastavan hedelmäkulhon kanssa. Onneksi tässä ruokavaliossa on vaan 2 tämmöstä päivää, muuten tulisin hulluksi.

Hassua on ollu se, ettei mun oo pahemmin tehnyt mieli minkäänlaista makeaa. Ei vaikka viime viikon aloitus sattui viikolle, joka jokaisella naisella on enemmän tai vähemmän massankasvatusviikko suklaan ja muun herkkujen parissa. No ei tehnyt mieli makeeta, ihme juttu. Ja onhan mulla kyllä hyvä tsemppariki, nimittäin isäntäki alkoi noudattaan ruokavaliota vaikka ei mitään tarvetta hällä oiskaan.  Meidän perheessä on nyt kaikilla karkkilakko, lapset voi toki synttäreillä syödä herkkuja, mut muuten ei. Maaliskuussa sitten karkkipäivä takaisin.

Kirpakka ilma taas ulkona, pakkastakin melkein -30 astetta, ei siis juosta ulkona tänäänkään. Noh, illalla taas salille, yhdessä muiden pakkasta pakoon pinkovien harrastajien kanssa.