Oon tässä lukenut muutamia kirjoja, niin suoliston merkityksestä omaan oloon, kuin hormoonien tasapainosta painonhallinnassa ja rasvanpoltossa. Täytyy sanoa, että tieto lisää tuskaa, se on selvä se. Osa lukemistani on tuntunut siltä, et tätähän mää oon aina sanonut ja osa taas saanut aikaan no näinhän sen täytyykin olla efektin. Kirjat ovat kyllä olleet mielenkiintoista luettavaa, yksi kirja on vielä kesken. Nyt sitten pitäs miettiä, miten soveltaa tietoa omaan elämään, se ei ookkaan ihan helppoa. Mut sen tiedän, et ensimmäisenä lähtee nuo leivät (mitkä on mulla gluteenittomina), se oon nyt testannu ja todennu ihan käytännössä, että leivän syöminen, vaikkakin vain 3 palaa leipää, tekee olon ihan surkiaksi, joten säästän sen leivän syömisen sitten herkkupäivään. No mitäs sitten, makaroonia, sitä syön edelleen älyttömän vähän, kun en vain pidä sen mausta... joten mä taidan korvata senkin kasviksilla, perunaa ja riisiä voin joskus syödä. Pitäs mennä varmaan jollekkin kasvisruokakurssille, niin sais uusia ideoita, mut ei näillä leveleillä semmosia kursseja järjestetä.  Tuo mun syöminen onkin välillä haastavaa, kun niitä rajoittavia tekijöitä ja oloon vaikuttavia tekijöitä on niin monta. Sanoinkin kaverille, joka opiskelee personal traineriksi, et mä oon varmasti jokaisen pt:n pahin painajainen ja oikeesti mä kuulostan siltä sketsiltä, missä esiintyi hahmo, joka kertoi "sit mie en saa syyä mansikoita ja sit mie en saa syyä maitoa ja jne. " ja hahmo luetteli hirvitävän määrän aineosia joita ei saa syödä ja mukaan mahtui muutama saan syyä aineosaa.

Kyllä on ollut makeita lenkkikelejä, kirpakkaa ilmaa, mielettömiä sumuja ja aurinkoa. Välillä oon miettiny, että mitekähän nuo mehtänelukat kuleksivat, ja pitäsköhän sitä varustautua muullakin kuin puhelimella, kun lähtee tuonne mehtäteille juoksenteleen. Toki mitä sitä sitte ottas, mä en omista pyssyä, enkä lupiakaan moiseen vehkeeseen ja oishan se vähän hassun näköstä, jos juoksentelis tuolla pyssyn kans  kirkuvat juoksuvaatteet päällä. Joten voisinko luottaa siihen, että jos sieltä joku elukka tulee vastaan, niin se säikähtää, niitä mun kirkuvia vaatteita ja jättää mut sitten rauhaan. Tai sitten voisin laulaa kovaa ja korkialta niitä biisejä, joita spotyfystä sattuu sillä hetkellä kuulumaan, se sais varmasti kaiken elävän katoaan kilometrin säteeltä. No, vielä en oo niitä karhuja kovin läheltä nähny ja sudekki vaan aidan takaa Ähtärissä, joten en mää jaksa niitä hirviästi miettiä, ko ei sitä kuitenkaan tuu käyttäydyttyä niin ku ois suunnitellut.

Ens viikolla ois syysloma ja mulla on maanantaiksi varattuna uus saliohjelman teko, se vähän jänskättää. Mä taidain laittaa muksut siksi aikaa puistoon leikkiin. Ai niin, se mun leuanvetoprojekti, projektina näyttää vieläkin jatkuvan, ei vaan nouse, ei sitten millään. Jopa meijän viis vee voittaa äitin 5-0, ihan surkiaa. Yhessä vaiheessa näytti jo tosi hyvältä, mutta todettakoon että tuo ylimääränen paino, tissit ja takapuoli painaa liikaa, eikä käsissä riitä voimaa tai tekniikka on huono. Anyways, jatkan harjotuksia, kyllä sekin päivä vielä tulee, ku tuo hiivatin tanko ei hirvitä!

No nyt on pakko palata kodin kaaokseen ja aloittaa hyötyliikunta raivaamalla tupa, tanssittava imurin kans vaikka rumbaa, ko ei nuo kotihommat näytä itekseenkään hoituvan. Illalla painelen lenkille, vaikkakin yhessä kirjassa neuvottiin liikkuun räväkät liikkumiset mieluusti päiväs aikaan. En mää sillon kerkiä, pitää huolehtia kotihommat, lapset ja heidän harrastukset ja illat menee sitten töissä. Ilmeisesti petrattavaa ajanhallinnnan suhteen :D Eli muutoksessa nukkuminen (se onnistuu varmaan sitten kun tuo yksi unta häiritsevä tekijä alkaa nukkuun omassa sängyssään, eikä vaeltele öisin missä sattuu), ruokavalio ja liikunta. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, noh, jos se tällä kertaa ois sitä ;)