Eilen aamulla pomppasin herättyäni puntarille, tarkistaakseni mitä 2 viikon aikana on tapahtunut. Olihan sitä tapahtunut, paino tippunut kahdessa vikossa 3,7 kg. Sentit näyttää edelleen huimilta verrattuna tuohon painoon, 6,5 vyötäröltä, rinnanympäryksestä saman verran.  Eli mitäkä se mulle kertoo, läskiä/nestettä sulanut/lähtenyt kylistä, selästä ja toivottavasti myös mahasta. Noi paikat mistä sitä lähtee kertoo myös omaa tarinaansa, kilpirauhasta, huono hiilarin sietokyky ja stressi.Olihan se kiva tunne ja aion nauttia siitä vieläkö voin. Nimittäin tää laihtumisen kaavahan on mulle tuttu, luultavammin tälläkin kertaa hommat menee niinkuin ennenkin, sitten taas vaan on kerättävä läskinsä ja aloitettava uudestaan. Elämä on ja nyt nautin siitä mitä on nyt, enkä jaksa/vihti/halua miettiä mitenkä asiat on myöhemmin. Se on se onnistumisen tunne, se on huumaava tunne, semmonen "mää voitan kaikki tunne. Hassua on myös se, että pieniki laihtuminen saa itsessä aikaan sen, että kannan lyllerö pyllerön olemukseni hieman suoremmassa ku ennen. 

Kolmas viikko starttasi eilen ja hyvä on olo. Vein pojan aamulla kerhoon ja suuntasin itse salille. Eilen ja kuten myös tänään on aerobisen liikunnan vuoro, joten valitsin crostrainerin, intervalliharjoittelun ja kunnon kymppi vastuksen. Siinä sitten vätkyttelin menemään ja kuuntelin musiikkia. Hikihän siinäki tuli ja niin pitää, oli sellanen Naantalin aurinko fiilis. Joten näky oli suunnilleen sellanen, et siellä yks pyllerö vätkyttelee crossarilla hullun kiilto silmissä, naama punasena, hikisenä ja hymyilee ihan ilman syytä. Eihän se liikunta saa nyt hauskaa olla, eihän? Se on totisinta totta. Mulle se vaan on semmonen asia, joka saa hymyileen ja hyvälle tuulelle, sen olen huomannut moneen kertaan. Ja ku oot tarkpeeksi raivopäisenä lähtenyt liikkuun oli se sitten salille, jumppiin tai mihin vaan, niin pikkasen on se kerta menny hyvin ja olotilan jälkeen on ollut euforinen. Pitäs saada sovitettua omat aikatauluni niin, että pääsisin Liikunnan ja Ravinnon jumppiin, siellä ois vaikka mitä kivaan menossa. Löysin eilen piloxing sukani, ja huokasin syvään, siitä on kauan, ihan liian kauan.  Tänään on taas harrastusilta tiedossa ja hieman hankalaa aikataulullisesti päästä jumppaan, yhtään minnekkään, vaihtoehdot on siis tälle illalle, hiihto (joka mun karuilla suksilla on oikeesti melekonen urheilusuoritus jo lyhyemmällä matkallakin), juoksu, tai kävely. Siinäpä ne, mut näillä mennään. Katotaan sitten mitä tämä viikko muuta tuo tullessaan.