Ihan järkkyä oikeesti, kuume ja sen jälkeinen olotila on vienyt voimat totaalisesti. Ei oo tullu hirveesti liikuttua viimeseen kolmeen viikkoon. Viime torstaina päätin käydä testaan miten käy kävelyn kanssa ja samalla testiin lähti uudet Merrelin paljasjalkalenkkarit.

Minun uudet popot, ja näillä sitä sitten mennään :)

Lähdin siis tyttöjen treenien ajaksi lenkille kaverin kanssa. Olihan se mukavaa pitkästä aikaa ja hermoki taas lepäs. Meillä on kotona ollut aistittavissa pientä hermojen kireyttä ja kenkutusta, enkä siis puhu lapsista tai isännästä. Syke oli ehkä aavistuksen korkiampi ku normitilassa, mut aattelin, et varmaan kuuluu asiaan. Kotona sitten kattelin sykemittaria hieman tarkemmin, siis mitä ihmettä, maksimi syke oli 181, enhän mää saa moisia lukemia ikinä kävellen hyvä että juosten nousee tuommoseen lukuun. Eli vaihtoehto A. joko kroppa ei oo kunnossa vieläkään B. Sitä puhu lenkkeillessä niin paljon, että tää lyllerö oli ku ravihevonen suu vaahdossa ja sen vuoksi syke korkialla tai vastaavasti C. sykemittarissa tapahtui hetkellinen tekninen vika. Oli miten oli, ei tuo olo tilakaan kuitenkaan mitenkään priima ole.

Tänään minä sitten nukuin lahjakkasti pommiin, mikä tarkoitti sitä, että myös lapset nukku pommiin. Mutta täytyy kyllä nyt kehua, sen verran, et vartissa kerkesivät syödä, pukea, pestä hampaat ja lähteä kouluun. Ja minä päätin kuitenkin lähteä aamulenkille, juosten. Otinpa myös isännän juoksutakin, en nimittäin löytänyt omaani :D Mutta kyllä oli kerrassaan loistava ilma juosta peltotietä, aurinko paistoi, sorsia oli ojassa, linnut laulo ja suu pielet väkisinkin meni ylöspäin.

Taivas oli upean värinen, kyllä se kesä tulee sieltä ihan varmasti.

Tää oli sellanen pikku matka, pikkasen vajaa 3 km, mutta ihan älyttömän hitaasti kyllä "juoksi" jos sitä nyt voi edes juoksemiseksi sanoa... taistulla huonoin aika ikinä tuolla reitillä. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Mutta mun uutukaiset lenkkarit toimii kuitenki loistavasti, ohuethan ne on, mutta niin pitääkin. Muksut kyllä nauro tuolle mun jalan koolle, kun lenkkareitten koko on 36... äiti, meidän luokan lapsilla on paljo isommat jalat ku sulla. No minä en oo syntynyt isokenkäseksi, sanan missän muodossa.

Kun pääsin illalla kotiin tuossa kasin hujakoilla, niin päätettin käydä isännän kans pikku iltapyrähys pyörillä. Eka pyörälenki sitten viime syksyn. Aloitin kevyesti 14,4 km matkalla.  Tässä kuvakaappaus mun trackerista 

On se kyllä mukavaa tuo pyöräilykin, ei voi muuta sanoa  :) Tätäkin lisää!!