Pari viikkoa ollaan saatu nauttia loistavista ulkoilukeleistä ja komiasta auringonpaisteesta, melkeen päivittäin. Ja kyllä oon ottanut siitä kaikein mahdollisen irti, hiihtämistä, rankamettää (se on muuten melekonen salitreeni tuo rankamettässä heiluminen. Eihän siitä ilman mustelmia selvinny, kun niitä rankoja nosteli ja raahas pitki mettää), ja on saanu kävellä pitkiä lenkkejä mukavassa seurassa. Kummasti tuo aurinko piristää mieltä ja kehoa, jos jotain huonoa pitää sanoa, niin ikkunat kaipais ehottomasti pesua :D .  Tänä aamuna kun kampesin itteni lenkille, niin voi että oisin toivonu sitä aurinkoa, vaan kun sattu oleen maanantai, niin eiköhän sieltä taivaalta tullu melkeen kaikkea mahollista, tais ainoastaan rakeet uupua. Mutta sitkiästi sitkuttelin sen lenkin, piti yrittää mennä vielä tosi nopeasti, kun jotenkin lähdin sinne lenkille, ihan liian kevyellä vaatetuksella, meinasi oikiasti tulla kylymä. Ihan hirviä ilima oli, kerta kaikkiaan, mutta kun sitä lähtee, niin sitten lähtee. Ei edes ne kovat paukku pakkaset tuntunu tuolta, kuin mitä tänä aamuna tuntu. Juu, oma vika kun lähti vaan sporttikerrasttolla ja tuulipuvulla liikenteeseen. Hullu saa olla, muttei tyhymä, niinhän sitä sanotaan, mutta jotenkin tää mun aamulenkki tais kuulua tuohon jälkimmäiseen :D  lähtä nyt palelluttaa takapuolensa ihan vapaaehtosesti ja vielä liian vähissä vaatteissa :D  Jos tästä nyt flunssan saa palkaksi, niin tietääpä seuraavalla kerralla, jotta ei lähe huonolla kelillä puoli alasti lenkille, ei edes sille lyhkäselle. Pääsin kotiin, niin olin päästä varpaisiin asti märkä ja kylmissäni, näin sitä tehdään silloin, kun ei vaan haluta tehdä asioita helposti. Normisti sitä ois voinu kattoo ikkunasta ulos ja tuumata, jotta mineen tuonne räntäsateeseen lähe vaikka maksettas, mutta kun oli vähintään pakko päästä, nin ei auttanu itku markkinoilla, pakko oli mennä. Noh, huomenna sitte aamusesta uudestaan, järkevämmällä vaatetuksella ja toivottavasti paremmalla säälläkin. Illalla meen sitten pitkästä aikaa FitBoxiin, sitä oon kans oottanut, ku kuuta nousevaa!

Aamupyrähyksellä kerkesin miettiä uusia lenkkareita tai mitä mää oikeesti niiltä lenkkareiltani haluaisin. Hyvä ois omata lenkarit, joissa ois jonkilainen vesieste, jottei aivan heti ois jalat märkänä. Ja sitten oikeen kesäselle ilmalle ois loistavat sellaset ohkaset ja ilmavat lenkkarit. Mutta nyt sitten tulee se mun ongelma, minä kun oon tottunut juokseen ja meneen nuilla paljasjalkaversioilla, niin nää paksummalla pohjalla olevat lenkkarit tuntuvat tosi oudoilta, kun ei saa mitään tuntumaan jalan alla olevaan alustaan. Kaikkeen tottuu, ennen muinoin mulla oli aina Puman lenkkarit,mun jaloille ei vaan tuntunut mikään muu sopivan.  Mulla on ollut aina ronkelit jalat, näin äitiniki on tuumannu moneen kertaan. Nyt sitä pitäis löytää ne täydelliset juoksulenkkarit ja luultavammin ainakin parit sellaset itelle ja tuolle isännällekin pitäis tieten moiset hankkia, lapsista puhumattakaan ;) Minäpä tahon vielä sellaset lenkkarit jotka näkyy kaivolta kotia, oikeen kirkuvat ;)