No, enpä ois uskonu, miten tuulista voi olla. Kiipesimme Valtavaaran huipulle eilen, se on 492 m korkea, eilettäin oli vielä himpun verran pilvisempää ku muina päivinä on ollu. Näytti ensin, et saadaan mennä vesisateessa, pakkasin reppuun sadetakit mukaan, mut ei me niitä tarvittu. Mut se tuuli sillä huipulla, se oli kova, muksut oli innoissaan. Ne hyppi ja pomppi, ei ois uskonu, et olivat just kiivenneet ylöspäin vaikka kuinka paljo. Tosiaan hämmästyttävää, et virtaa riitti. Tuon lapsissa olevan virtamäärän ku sais säilötyä, niin ehkä sitä vanhanaki ois menevä tyyppi! Meijän vanahin neiti tuumas, et pitää liikkua, jotta jaksaa, siinä se on kyllä ihan oikiassa. Ois kyllä hankala kuvitella meidän perhettä semmoseksi sohvaperunaperheeksi, toki osataan me sitäkin olla, mutta kyllä me ollaan liikkuvaista sorttia, ihan kaikki.

Äiti ja muksut tukka putkella!! 

Valtavaaran kota

Tässä pidettiin pikku paussi, sitten taas jatkettiin. Viimesen päivän viimeinen reissu.

Ihime käppyröitä tuolla reissulla näki

 

Muksut kyllä tykkäsivät tästä reissusta, ois kuulemma voinu olla toisenkin viikon :Harmittelivat ainoostaan sitä, että ei löydetty uimarantaa, missä uida. Eipä silti, kyllähän tää reissu oli itellekki mieleen. Monenlaista näki matkalla ja tämmöselle tasamaan asukille, oikeesti mahtavaa nähdä tämmösiä maisemia.

 

Käytiin vielä illalla isännän kans pyöräileen niin, oli jännän näköstä ku Rukan huippu oli  pilven valtaama. En oo aikasemmin semmostakaan nähnyt, nyt näin. Ihan kivastihan tuota muksutkin meni, 35 km kävelivät ja pyöräilivät sen 18 km. Isännän kans pyöräiltiin vielä 30 km enemmän, ihan hyvä reissu, vaikka ite sanonki. Nyt sitten suunnataan Ranualle katteleen elukoita, toivottavasti keritään ees osa nähä, ennen ku sade alue yltää tälle korkeudelle. Hyvä reissu kaikkiaan.