No huh, huh, johan on kestänyt ennen, ku tänne ennätin kuulumisia kirjoitella. Mä toivoin uudelta vuodelta mukavampaa ja terveempää kevättä, jotta asiat menis edes joskus niinku Strömsöössä. Mä en yleensä harrasta noita uuden vuoden lupauksia, mut nyt tein lupauksia ja ne meni näin:

1. Ei enää yötöitä! Ihan sama mitä, niin mikään ei oo sen arvosta, että nukkumisaika vähenee, kun muutenki ne yöt on rikkonaisia.

2. Mene aikasemmin nukkumaan

3. Opettele sanoo EI tilanteen sitä vaatiessa!

4. Nauti siitä mitä jo on, sillä se on sun pääoma jaksamiseen

5. Perhe <3, muulla ei oo väliä <3

6. leuanveto, kyllä mää siihen vielä pystyn

Semmosia lupauksia mää tein.

Mä nyt toivon tosissaan, että jatkuva ylämäki nyt vähän helpottas, sairastelut ja pitkään vaivannut ihottuma jaloissa ois nyt taakse jäänyttä elämää. Hassuinta on se, että ihottuman sain paraneen hyvinkin yksinkertaisella, mutta haisevalla konstilla, nimittäin etikalla. Ei auttanut reseptilääkkeet ja voiteet. Eli jonkinlainen pöpö siellä jalassa oli, vaikka mistään testeistä semmosta ei löytynytkään. Mulle on ihan sama millä se lähti, kuha lähti :D  

 

Pitkin syksyä olen lukenut hormoneista, aineenvaihdunnasta, suolistosta ja niihin vaikuttavista ruoka-aineista. Viikko sitten aloin ruokavaliolle näiden pohjalta. Vähän taas erilaista, mutta nyt tään pitäs vaikuttaa aineenvaihduntaan ja sitä kautta tämän lylleröpyllerön olotilaan.  Ruokavalio ei nyt oo kovin erilainen kuin normaalisti, painotukseltaan vähän erilainen ja yllätykseni annoskoot tuntuvat taas älyttömän suurilta, eli olettasin, että oon taas pienentäny omaa annoskokoa vähitellen. Ärsyttävä tapa, eikö sitä vaan vois sisimmässään uskoa, mitä päässään tietää, niinku aiemminki oon todennut, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Viikko takana ja mitä on tapahtunut. Aamulla kävin puntarissa ja painoa oli tippunut 2,3 kg ympärysmitoista oli kadonnut 3 cm kauttaaltaan, paitsi käsivarren ja pohkeen kohalta, jotka jäivät nyt matkasta. Eli nyt voin sanoa et turvotus ja pöhö on laskeutunut, ja tavoilleni tyypillisesti, toiveikkaana odotan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan.

 

Eilen päivällä kävin kaverin kanssa lenkillä, sillä aikaa kun poika oli treeneissä, pakkastahan riitti, kaveriniki pisti viestiin, et et oo tosissas, niin me vaan kuitenkin reippailtiin kipakassa melkeen kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mikäs siinä, hyvää seuraa ja juttua riitti. Kuurasia emäntiä oltiin, kun päästiin takas, ihan ripsistä lähtien. No illalla oli vielä kahden vanhimman tytön treenit, niin ajattelin silloinkin hilipasta lenkille, Ja se olikin tosi hyvä lenkki.! mutta se miltä näytin jälkeen päin oli huvittavaa!!

 

Testissä oli myös mun uudet lenkkarit icebug phyto3, hyvin tarkeni, ei jäätyny varpaat, tosin oli mulla ulvangin merinovillasukat jalassaki. Varusteena urheilukerrasto kevyttoppatakki, jalassa kerrasto, fleecehousu ja tuulihousu ja tietysti kinttaat,pipo ja huivi, hyvin tarkeni, hiki tuli!

Aamusin on ollu ihania auringonnousuja, niitä oon ihastellu ja välilä pitäny kuviaki ottaa. Tässä yks tuolta nevalta:

 

Lunta sais kyllä olla enemmän, niin vois vaikka hiihtää!! Mukavaa päivää kaikille, myös niille, jotka jo pääsee hiihtään;)