Tänään paisto siis aurinko, ainakin silloin ku lähettiin. Säätiedotuksen mukaan ois pitänyt sataa :D Päätettiin lähtä kiertään sitä isompaa lenkkiä, kuopion ympäri, mut ei kuiteskaan Tahkolle asti. Ja ku se torin matkailuinfo oli eilen kiinni, niin se kartta oli edelleen ostamatta. Päätettiin kiertää se lenkki väärinpäin, eli saaristokaupunkia kohti ja sieltä sitten Puijolle päin. 

 

 

Isäntä päätti kantaa kortensa kekoon ja ottaa pyöräänsä korin, jonne laitettiin hänen sadetakkinsa kaikenvaralle, mun tuulitakki ja tietysti ne kartat, mitä meillä nyt sattu oleen. Ja mää sain peräkäryn pyöriin lisää ilmaa :D  No ainakin kaupunkiin osattiin niiden karttojen avulla ajaa, nyt vaan ei oltu menossa kaupunkiin. Eilen illalla googlattiin mitä kautta ois järkevin mennä ja netistä saatavan infon mukaan opasteitakin pitäisi olla. Oli niitä ainakin alkumatkan ajan.  Eli hanki vaikka kotoa käsin alueen kartta, sitä ei välttis oo saatavilla paikan päällä :D Tämmöstä siltaa pitkin me ajeltiin useampaan kertaan, eilen mä jäin suttaan siihen ylämäessä, ku pyörä ei vaan menny ylöspäin vaikka kuin yritti polkea. Tänään silta oli kuiva ja en jääny sinne sutimaan. Jossain vaiheessa alko melkonen tuuli ja tuli sitä vettä, mutta ei niin paljoa, että ois isännänkään tarvinu sitä sadetakkia kaivella.

 

 

Löyettiin me itemme kuitenkin oikealta reitiltä ja oikeesti on se vaan kaunista maisemaa. Päätettin pysähtyä pysähtyä jätskille Saaristokadun varrelle ja käyttää koira pikkusen jaloittelemassa. Sieltä sai suklaa vanilija pehmistä, mun lempparia. 

 

pitihän sitä ottaa itestäki selfie taustalla Kallavesi

 

 

Sittepä se reissu oikeesti alakoki. Mä voin vannua, että mun jalat taas tietää, miltä tuntuu kunnon hapottumienen. Ihan älyttömiä nousuja, tai ehkä ne oli vaan älyttömiä sen vuoksi,  että a. mulla on huono kunto b. mun pyörä on ihan hirviä c.molemmat oli siis pakko kävellä välillä ku ei riittäny pyörässä vaihteet ylöspäin menohon ja muorilta loppu jalat. :D  Hatunnosto kaikille Kuopiolaisille, jotka vetää täällä ristiin rastiin ilman vaikeuksia. Yhen mäen kohalla, minä vispasin pikkuvaihteella menemään, niin eiköhän siitä ohi kurvannu toinen lyllerö ihan jumalatonta vauhtia... sillon se iski vauhtikateus...mä oisin halunnu mennä kans niin kovvaa, mutta eipä onnannu tälläkertaa. Voiku pääsen aakeelle laakeelle, niin sitten taas vauhtia riittää.  Puijolle asti ei noustu, isännällä kävi varmaan mua sääliksi tai sitte sen omatki jalat oli jo melekosesti hapoilla. Kurvattiin torille ja kävästiin syömässä, sitten taas takas pyörän päälle ja menoksi. onneksi suuntana oli jo leirintäalue. Kyllä oli kuulkaa viimenen nousu tiukassa, mutta pyörällä mentiin. Päästiin perille, niin keitettiin kaffet ja lähettin käyttää koiruleita lenkillä. Tämmöseltä näytti sen lenkin varrella

 

 

 

 

 

Huomenna oottaa uus urheilupaikka ja se on Ikea :D saa nähä kumpi luovutttaa ensin, minä vai isäntä!