On se mukavaa, maisemat vaihtuu vilisten, joskin täällä tasamaalla ei niin hirveitä maisemia oo. Peltoa ja mehtää, joskin onhan seki varmaan jollekki eksoottista, että näkee pellon päästä kilometrien päähän, ilman että siihen tulee näköestettä lainkaan. Pitäsköhän sitä isännän kans lähtäkki jonnekkin mäkimaisemiin pyöräileen, jahka kun saadaan se pitkä lapsivappaa viikonloppu. Joka tapauksessa pyöräilin, kun en paljon muutakaan voi. Kiersin pikku lenkin ja olihan siinäki polkemista, kun välille tuuli meinas pistää oikeen kunnolla vastaan. En vaan antanut sen häiritä, puuskuttamalla ja polkemalla  sitä eteenpäin pääsee. Noin puoli välissä ohitin erään pariskunnan, mut jossain vaiheessa mun oli pakko pysähtyä, kun tien kunto aiheutti sen et juomapullo lensi kaarella maahan, ei auttanut ku hakea se pullo. No tää pariskunta ohitti sitten vuorostaan minut. No sitten kun pääsin tuohon isolle tielle, niin ohitin heidät uudestaan, hassua. Ja tietysti olihan mulla spotify päällä, hyvää musiikkia ja hyvä mieli ja vauhti musiikin mukaan. Tällä kertaa piti kyllä kuunnella vähän rankempaa, jotta päivän ketutuksesta pääsi eroon, mutta oli pakko ottaa yks uusi Tuiskun biisi kuunteluun, ihan vaan sen vuoksi, kun se biisi saa hymyn huulille. Liikunnalla ja musiikilla on kyllä loistava vaikutus mun mielialaan. Oon siis tuulella käypä, niinkin vois sanua, mut minkäs teet, kun omaat luonteen, joka kiihtyy nollasta sataan alle sadasosa sekunnin ja hetken päästä sitä ei jaksa enää murjottaa. Pikkusen meinas tuo kylki/maha/mikälie vihotella, mutta ei niin paljo ku esim. juostessa. Uskaltaskohan sitä ens viikolla kokeilla kuitenkin juoksemista tai jotain hikitreeniä, tästä ei muuten mitään tule... toki tiedän, et ei välttis tee kyllä hyvää, mutta ehkä oman pään ja perherauhan säilymisen kannalta, kannattaa yrittää voittaa se kipu. Voishan sitä kokeilla uimista ja jos silleen "kevyesti" kävis salilla.