Tälle illalle ei kerkeä millään ite lähteen mihinkään liikunnalliseen rientoon, kun on lasten harrastukset ja tuo toinen puolisko on illan myös menossa, joten ei auta itku markkinoilla. Keksin tähän ratkasunki, tein tuonne pihalle oman radan, jossa vetasta pikasesti lihaskuntoa tälle päivää. Pakko keksiä jotain, jotta pääsee ja pystyy. Eli ryöväsin tytön joululahjaksi saamat voimistelurenkaat, kävin hakeen palan telttapatjaa ja 11kg painon ja asettelin kastelukannun ja pulkan niin, että niiden välissä mahtuu juokseen. Kaiken kaikkiaan kuus liikettä, viivajuoksu, burbee, linkkari, sumokyykky, punnerrus renkailla (varmaan löytyy joku oikiaki termi, minen sitä vaa tiiä) ja sitten kulmasoutu niillä renkailla. Tuo setti sitten 3 kertaan, pikkasen meinas tulla hikikuumapuf!

Noi renkaat on kyllä ihan mahottoman hyvä keksintö, niillä voi tehä vaikka minkälaisia liikkeitä ja venytellä!! Mun ei vaan passa sanoa tytölle, että otin sen renkaat, se on niin tarkka niistä. Oonki aatellu, et pitää hankkia toiset jotka saa omaan käyttöön, niin ei tarvi tapella vuoroista muksujen kanssa. Ja ne puolapuut, nekin mää haluan!!

Ei kyllä paljoa haitannu, ettei aurinko paistanu ja ulkona kävi vinkka ja luntaki yritti sataa. Niinpä siinä pojan kanssa sitten juostiin viivajuoksua, joskin kossi meinas, et hän hakee pallon ja mää toimin maalivahtina. Kuulemma ois mulle helpoo, ku ei tarvis, ku juosta pulkan ja kastelukannun väliä ja syöksyä aina pallon perään, hän kuulemma laukoo vuorotellen pulkkaa ja kastelukannua kohti. Hyvin yksinkertaista ja äiti saa liikuntaa! Sitten vähän burpeeta, jonka kuulemma lapset osaa tehdä nopeammin ja paremmin, ku aikuset on liian pitkiä. Linkkarista totes, että tämähän on vähän hankalaa. Kysymys sumokyykystä: äiti, kuulusko tässä nostaa vuorotellen jalkoja, niin että maa tärisee??  Siis, mitä kysyin. - No ne painijat, nehän nostelee jalakoja ja maa tärisee tuli vastaukseksi. Poika ilmeisesti perinyt multa taidon nähdä asiat kuvina. 

Semmonen pikanen pihalla, eikä aikaakaan menny ku puol tuntia, olo on nyt kyllä sellanen, ku ois jyrän alle jääny, hengitys on kuitenki palavunu jo normaaliksi, enkä enää näytä punaselta ku keitetty rapu. Mut hyvä fiilis, niinku aina, kun tekee vähän tiukemmasti. Nyt voi sitten hyvillä mielin kuskata mukuloita harrastuksiin, toki ihan ohuesti harmittaa, ku tänä iltana ois ollu tabataa tarjolla... mutta ehkäpä ens viikolla sitten,

Munt treenipaikka tänään, joskus on pakko yrittää olla luova, jotta pääsee liikkuun!

IMG_20160217_112149.jpg