Se on välillä hyvinkin tuskastuttavaa, ei niinkään koirille vaan mulle. Minä mennä viipottasin, mutta koirat on sitä mieltä, että jokainen aurauskeppi on haisteltava ja merkattava, eihän sitä tiiä vaikka siihen ois joku toinen käyny viestinsä jättään. Sen ymmärtäs, jos asuttas tuolla kylillä, mutta ei ku me asutaan täällä ja tän tien varressa on tieten peräti kaks koiraa, joten pitäähän sitä sitten merkkailla.  Tänään oli sellanen aamu koirilla, että kaikki kepit oli melekeen ihan pakko vähintään haistella, juokseppa siinä sitte! Vähintänki ärsyttävä, mutta minkäs teet, pitänee tieten illala paikata tilannetta toisenlaisella treenillä.

Tuossa pikku aamupyrähyksen aikana aattelin, että on se hyvä, ettei noi koirat oo sittekään niitä isoja koiria. Nimittäin näin tämän aamuisen lenkin silmissäni isojen koirien kanssa. Minä juoksisin hurmiossa, naamalla mitä typerin virnistys ja sitten yhtäkkiä, nää koirat päättää pysähtyä aurauskepin viereen ihmetteleen, mitä tässä on viimesen vuorokauden aikana oikeen tapahtunu. Koska koirat on isoja, niin olettaisin, että mun matkanteko tyssäisi siihen, kroppa yrittäisi jatkaa matkaa, mut kädet estäisi tilanteen, joten lentäisin kuin hidastetussa elokuvassa taaksepäin (tai ainakin näin sen kuvittelin), läsähtäsin selälleni siihen maahan äänen saattelemana, voisin kuvitella, että siihen liittyisi ärräpäitä sisältävä puhekupla. Siinä maassa maatessa ois sitten hyvä tuijotella sinistä taivasta ja oottaa, että happi kulkee.

 Toinen tilanne, mikä saattaisi osottautua hauskaksi isojen koirien kans, ois se innostuminen kun vastaan tulee niin ihana naapuri, sen luo on pakko juosta, täysiä. Isojen koirien kanssa, sekin voisi osottautua haasteelliseksi, voisin kuvitella raahautuvani maata myöden, lumen vaan pöllytessä ympärillä. Kesällä se tilanne vois olla vähän kivuliaampi, soralla raahautumien ei varmastikaan ole mitenkään mielekäs tapahtuma. Tämmösiä tosi järkeviä aattelin näin aamusella, ei tullu keksttyä parannusta mihinkään järkevään, mun ajatusmaailma oli jumissa hauskojen kotivideoiden maailmassa.

Mutta kerkesin mää ihasteleen auringonnousua, nappasin ihan kuvankin. Kyllä täällä maalla on rauhaisaa!