Sunnuntaina se iski, todellisuus vasten kasvoja. Tää vuosi on ollut todella haastava monessakin mielessä. Työt ovat olleet se hallitseva elementti koko vuodessa. Töitä on onneksi saatu tehdä, lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin, ilolla oon työt aina ottanut vastaan. Ja kun mun työhistoria on sellainen, että töitä tehdään oli viikonpäivä mikä tahansa tai oli joulu taikka juhannus. Nyt oon sitte sellasessa työpaikassa, missä ollaan töissä pääsääntöisesti ns virka-aikana. Sunnuntai on meidän perheen haasteellisin päivä, siihen mahtuu vanhimman ohjaushommat, kaikkien lasten harrastukset ja autolla ajetaan harrastuspaikan ja kodin välillä tie kuralla. Kyllä, jos ois mahdollista niin laittasin muksut pyörällä harrastuksiinsa, mutta tuo välimatka ja turvallisuus ajaa tän halun ohi. No anyways, su aamuna vein tytön töihinsä, kurvasin itse salille kaverin kanssa. Miten mahtava tapa aloittaa päivä! Ihan superia!! Toinen osio uudesta saliohjelmasta osoittautui hiukka rankemman puoleisesksi. En sitte tiiä, johtuko vaan siittä, että oli alkukankeutta vai mistä lie, mut olihan se melekonen 40 minuuttinen. Mutta se fliilis, leijailin taas seitemännessä taivaassa. Siittä oli hyvä lähtä kotia tekeen ruokaa.

pinkkiä sen olla pitää, Tyttäreni julistetta lainatakseni elämä on pinkkiä!

Isäntä oli kuskannut pojan treneihinsä ja ku he sieltä koteutuivat päästiin syömään. Hetken siinä mietein, et mitähän sitä tekis, ku tytöillä on treenit. Päätin lenkkeillä treeniajan. Mähän en oo jumpassa tai siis bodyjamissa tai missään muussakaan tanssillisessa päässyt käymään piiiiiiiiiiitkääään aikaan, niin nää mun lenkit tahtoo väkisinkin mennä tanssiksi. Niin hyvää musaa kuulu luureista, aa että!! Tais tulla myös vahingossa laulettua vähän :D Täällä meillä sillä ei ois niin väliä, mut kylillä se sattaa aiheutta ihmetystä.

Mä sain lenkin tehtyä, sitten oli jo aika pimiää. Mutta mulla oli heijastinliivi, ja pipokin on heijastavalla kuviolla. Mä en todellakaan kuulu siihen joukkoon ihmisiä, jotka lähtee hämärässä/ pimeässä mustaakin mustemmissa vaatteissa lenkille ja ILMAN heijastinta!! En tuu ikinä ymmärtää, miksei sitä heijastinta voi käyttää! Ei ne nuoret ja lapsetkaan niitä käytä, jos ne vanhemmatkaan ei sitä mallia asiasta näytä. Hämmentävää, että kuitenkin suurin osa lenkkeilijöistä ajaa myös autolla, ja tietää tämän musta vaatteisen lenkkeilijän ja kuinka hyvin se näkyy liikenteessä, oli katuvalot tai sitte ei! (pieni liikenekasvatushetki, myönnetään, mut heijastimet käyttöön!) Mä pääsin tyttöjen treenipaikan pihalle ja aloin venytteleen. Mut sitten se tuli, kerrassaan mainio biisi!! Niinpä vaihdoin venyyttelyn tanssiin, vartin kerkesin siinä pihalla tanssahella ja mää olin yhtä hymyä koko loppu illan, näin vielä hyviä uniakin koko yön! NOLO ÄITI Iski jälleen, no ei siellä ketään ollut ees näkemässä ja mitä siittä vaikka oiskin ollut, mä olin niin liekeissä! 

Tältä se siis tuntu, kun tajuntaani iski tilanne päälle, mulla ei olekkaan sunnuntaisin töitä!! ja voin rauhassa liikkua ja hölmöillä!! Ens viikolla jumppakortin ostoon, niin pääsee baila, baila!! mää oon niin READY!! FM See U SOON!!