keskiviikko, 18. huhtikuu 2018

Tunteiden vuoristorata

Toissa aampäivällä avasin pyöräilykauden, se on huippua. Toki vasta lähdettyäni hokasin, ettei mun pyörässä ollut lokareita paikallaan. Joten sehän tarkoitti vain yhtä asiaa, takapuoli ja takin selkämys on sitte ihan ravassa ku kotia pääsee takas. On muuten tuommonen kuranen tie meleko raskas polkea, mutta onneksi sitä ei ny hirveen pitkästi ollut, alussa muutama sata metriä, keskivaiheella sama homma ja lopuksi ku kotia tuli niin piti ottaa super spurtti ja vetää tuo meidän tie niin lujaa ku jalat antaa luvan. Olosuhteisin nähken 30 km tuntivauhti oli ihan hyvä, vaikka muuten tuota 10 km lenkkiä ei voi mitenkään vauhdikkaaksi sanoa, meni jopa puoli tuntia! Mutta se fiilis taas jälkeenpäin, ihan loistava! sillä oli hyvä aloittaa päivä, kerta kaikkiaan. Hymy oli herkässä koko päivän! 

Eilinen päivä alkoi ihan mukavissa merkeissä työhaastattelussa, ja sen jälkeen kävin ystävän luona katsomassa, miltä uusi talo näyttää. Iloisuus, kiitollisuus omista ystävistä, ne on vaan yks parhaimmista asioista elämässä. Sitten sitä käytiinkin pikaisesti aallon pohjalla, vois melekeen sanoa, että ajettiin karille rajusti, mutta siinäkin se ystävä rakas oli päivän pelastus. Tunnerikkas päivä sai loistavan päätöksen, kun sain ja viimeinkin pääsin body jamiin Anun tsemppattabaksi. sinne salin lattialle jäi kaikki itku ja hampaitten kiristys, huolimatta siitä, että olin unohtanut  urheilupaidan ja jouduin vetään normi topilla koko hiivatin jumpan! Tanssillisen hetken jälkeen mää olin, ku uitettu koira, punanen, ku keitetty rapu ja se mun toppi oli kyllä likomärkä. Poika tuumas, kun päästiin autoon, ettei hän ollut tiennyt, että muutkin aikuiset osaa liikkua niin, että posket on punaset. Meinas, että teillä tais olla hyvä treeni! No OLI KYLLÄ IHAN HUIPPU! Mun huonon kunnon kyllä näki tosta sykkeestä, mutta tästä ei voi nousta ku ylöspäin! Ja huolimatta, että sykkeet vaikuttivat kovilta, niin mulla oli huippu fiilis!!

 

Screenshot_20180418-125448.jpg

 

 

 

Illan päätteeksi kävin vielä syvissä vesissä, vakavissa keskusteluissa, mutta hengissä ollaan ja ei muuta ko uusia tuulia päin!

Tänään aamulla tuli sitten semmonen ylläri, että puhelun päätyttyä, menin ulos ja huusin niin paljon, ku musta vaan ääntä lähtee, että YES!! Todettakoon, että musta lähtee melekosesti sitä ääntä! Mä sain työpaikan ja niin omanlaiseni, että ei voi ku olla onnellinen!!

 

Illalla vielä pitkä palauttelulenkki, niin onhan ollu vauhdikas ja tunnerikas alkuviikko!

 

torstai, 12. huhtikuu 2018

Lenkkeilyn huumaa ja hei päätös!

Yleensä mää teen nämä mun lenkit täällä meillä, ellei sitten ole jonkun lapsen treenit (mitä siis tapahtuu useamman kerran viikossa) tai sitten mää päätänkin mennä salille tai jumppaan tai ihan vaan kaverille teelle (tää oli oiva vaihtoehto kun ei voimat riittäneet muuhun). Nyt tässä kävin päiväseltään keskustassa lenkillä, kun vein treeneihin muksuja. Tällä viikolla on ollut ihan muikeita lenkkikelejä, aurinko paistaa ja linnut laulaa, mikäs sen parempaa. No tällä kerralla menin ihan yksin, ja pistin luurit korvaan ja menoksi. Ne luurit ois kannattanu jättää autoon, kappas kun soittolistalla oli kerrassaan mahtavia biisejä, niin jouduin taisteleen koko lenkin sitä vastaan, etten nosta käsiä pään yläpuolelle, heiluta niitä rytmin tahtiin ja oikeesti ala tanssiin... No minkäs teet, oli niin hyvä fiilis, mut oishan se taas ollu näky ja se ois voinu rikkoa muutaman ihmisen verkkokalvot, mielenrauhan ja foorumille ois pian ilmestyny varotus hymyilevästä, tanssivasta tyypistä, joka poukkoilee pitkin keskustaa. Mikä kauheinta, soon niin hirviä, että vahingossa tervehtii ihmisiä, ku on niin ilonen (eli siinä on jotain pahasti vialla)! mä oon siis niin bodyjamin tai jonku muun tanssillisen tarpeessa. Pitänee käydä hakeen se kertalippu jumppiin, niin josko se auttas tähän tanssijalan vipatukseen! Voiskohan tuommosen tanssillisen jumpan tilata kotia? varmaan vois, mutta siinä täytyy olla sitä pätäkkää sitten sen verran paljo, et voi maksaa palkan sille tyypille, joka tulee tanssittaan! Mut oispahan haave, hanki työ, josta saat niin paljo rahaa, että voit hankkia oman tyypin tanssittaan/jumpattaan tai vaihtoehtosesti hanki ammatti, jossa opit moiset salat ja tanssita siten muita... 

Keväinen aurinko on siis jotain aivan mahtavaa, sitä suorastaan herää horroksestaan! Tuossa kerkesin jo miettiä, et pyörä pitäs kaivella talviteloilta, siinä ois sitä jotain myös! Hirveessä kunnossa nuo tiet kyllä on, kamalia kraatereita joka puolella. mutta onneksi pyörällä on helpompi väistellä ku autolla. Testailis semmosen keviän pikkulenkin ja kiertäs kylän lenkin siinä taitas tulla reilu 20 km tai sitte jos aloittas vain pikku pyrähyksellä ja meniski vaan 15

Niin tein muuten päätöksen, että pyörrän mielipiteeni, koska mä voin! Eli koska tuo puntari ei halua näyttää lukuja, joita minä toivon ( toki oon lopettanu yhteistyön puntarin kanssa muutenkin), se 20 kg tavoite pudotus on vaan jossain horisontissa, enkä jaksa siitä stressata, menee rikki, jos menee tai luultavammin pysyy siellä ikuisuus tavoitteissa. Pitäs varmaan alkaa tuota päätä harjoittaa, jotta sitä miettis näitä asioita todella paljon toisella tavalla. Mä taisin sanoa, että etten mee kampaajalle ennen, ku moinen luku on menny rikki, mut tulin siihen tulokseen, et en mä mikään Tähkäpää oo ja hiusten latvat on tosi kuivat, joten näytän leijonan harjalla varustetulta Rölliltä, minen jaksa, enkä halua. Vakio kampauksiini kuuluu, ponnari, hätänuttura ja leijonan harja, siitä on kuulkaa Tähkäpään kutrit kaukana. Niinpä tuo meijän kylän parturi pääsee asialle, en tiiä onko jo hikikarpalot hänellä otsalla, sillä hiustahan riittää ja kun mulla ei oo mitään hajua mitä haluaisin, niin istun vaan siihen tuoliin, katotaan sitte millasilla hiuksilla tuun sieltä sitten pois.

 

Mutta nautitaanpa ihanan aurinkoisesta päivästä ja tänään on JO TORSTAI!!

 

keskiviikko, 28. maaliskuu 2018

Onnistumisen riemu!

Mä kävin lenkillä!! Ihan mahtavaa. Ei ollut maratooni matka, eikä super nopeakaan, mutta aurinko paisto, kirpakka sää ja mikä ihaninta pääsin lenkille! Nyt on mennyt luvattoman kauan aikaa flunssasta toipumiseen, mutta ehkäpä se ois nyt tässä!

Ihanan aurinkoista päivää kaikille!!

 

Nauttikaa tästä keväästä, jota näyttää jatkuvan pidemmälle, kuin osattiin syksyllä aatella! Viime kuussa olin huolissani, että jää aurinkoiset hiihtolenkit tekemättä, mutta onneksi tuota lunta on vaikka kuinka paljon jäljellä. Tätini sanoi aina, jos ei maaliskuu maata näytä, niin ei huhtikuussakaan humaha. 

 

 

maanantai, 5. maaliskuu 2018

Voihan tauti!!

Minä niin aattelin, et vältin sen, sitä kun ei näkyny eikä kuulunut. Ajattelin, että olen onnistunut piiloutumaan siltä todella hyvin. Tammikuu oli niin mukavaa, sai käydä lenkillä, jumpassa salilla ja fiilis oli mitä mahtavin. Fysiomotionilla oli hieno tarjouski uudesta kk kortista, minähän ostin sen, aattelin, et helmikuussa repästään heti kunnolla ja viilletetään miten päin vain ja missä jumpissa vain. No miten sitte kävikään, SE iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, poskiontelot tukkoo, kurkku todella kipeeksi ja sitten se yskä! ja sitä sitten riitti koko kuukauden, viime viikko oli ihan kamala. Sattu tuo kuun viimesin viikko oleen myös se ainut työviikko, harmitti ihan vietävästi, ku joutu tekeen puolivaloilla homman. Tosin asiakkailta saadun palautteen perusteella, heillä oli ihanan iloinen, aktiivinen ja mukaansa tempaava ohjaaja... Millanenhan se ohjaaja ois ollutkaan, kun ois ollut kunnossa : D Varmaan oisin voinut kaivaa supersankarin viitan tuolta kaapista ja voinut viillettää se päällä sitten koko viikon!

Anyways, hiki tulee kyllä nytki pintaan, toki se tulee jo siittä kun pääsen sängystä ylös ja saan vaatteet päälle. Ainut treeni, mitä on nyt tullut harrastettua on ilmeisemmin kylkilihakset ja syvät vatsat, niitä treenautan useita kertoja päivässä yrittäessäni yskiä keuhkoja pihalle. En ole vielä onnistunut siinä, liekö liian vaisua tuo yskiminen vielä.

Mutta hei, nyt on hiihtoloma, nauttikaa noista keleistä, ihan mielettömiä, aurinko paistaa, valoa riittää, ladut kutsuu, rinteetki suorastaa huutavat laskettelijoita. Entäpä pulkkamäet sitte, voiko enää parempaa liikuntaa olla ku lähtä pulkkamäkeen koko perheellä?!?!??! Meki ajellaan huomenna Kokkolaan hakeen tälle mammalle uuden rillit ja sitten ajetaankin Kalajoen kautta kotiin. Muu perhe saa laskea mäkeä, mä varustaudun notski värkeillä, eväillä, kameralla, telttapatjalla ja arskoilla.  Mä en kykene nyt pulkkamäkeen, mut ainahan sitä voi paistatella auringossa tai pilvisen päivän sattuessa tuusata notskilla! Ottakaa lomasta kaikki irti!!

 

Näihin maisemiin huomenna

 

IMG_20180301_120008.jpg

maanantai, 29. tammikuu 2018

Käteen sopivat lärpäkkeet

Mullahan on ongelmia noiden käsien kanssa ollut pitkään ja oon yrittäny vetoremmejä kokeilla useempaan otteeseen, mut kokeilujen seurauksena toisesta kädestä on parista sormesta kadonnut aina tunto. Oon miettiny versagippejä ja tuffereita, ne on jääny aina mietinnän alle, lähinnä suolasen hinnan takia. No nyt tuolla Fysiomotionissa käydessäni bongasin pinkit läprpäkkeet, jotka ei ollu hinnalla pilattu. Siis nehän oli ihan pakko ostaa, väriki vielä mätsäs mun kenkiin... Yllättävän helpot oli kätyttää, ei muutako lärpäkkeet ranteisiin kiinni ja menoksi. Toki väitän, että lärpäkket tulee saamaan joutusamminkin paikoilleen kun on käyttäny useammasti. Yks haittapuoli noissa oli, haju ei mitenkään ollut mieltä ylentävä :D

26962005_10156151260922940_3129948098678

Ne oikeesti toimi, ei huutanu kyynärvarret hoosiannaa, eikä ollut ranteet kipeenä, vaikka kävi käsi treenin läpi ja meni seuraavaksi vielä Acticin Power jumppaan, missä käytetään siis tankoa ja painoja. Treeniki tuntu olevan tehokasta jotenki tuntu et lavan alue tuli aktivotua paremmin, tiiä sitte. Mut viikonloppuna kyllä huomas taas tehneensä, lievää kankeutta oli havaittavissa eri puolilla kroppaa. Eikä asiaa mitenkään auttanu, et eilen tuli ajeltua pojan pelejen takia muutama tunti ja istua pönöttää ihan riittävästi. Mutta olihan pojilla jännä peli, meinas äitilläki mennä tunteisiin...  voipi olla, että tulevissa peleissä tätä ilmiötä tullaan näkemään. 

Tällä viikolla säädetäänkin urakalla harrastusten sovittamisen ja oman liikkumisen kanssa, mutta eiköhän se jotenkin taas suttaannu. Hoksasin muuten, että tuo mun 10 kerran jumppakortissa taitaa olla enää 2 kertaa jälellä.... mitähän sitä sitte tekis. Eiköhän sitä jotain taas keksi, hiihtokelejäkin riittäs, jos vain uuden sauvan hankkis. Toisista sauvoista jäi sompa jonnekkin ladulle, sitkiästi hiihdin kuitenki eteenpäin, vaikka meno vähä ontu ja toisista sauvoista on se lenkkisysteemin rikki. Nin ja onhan mulla semmonen ulkohiittreeniki oottamassa testiä, en vaan oo kerinny sitäkään testaan. Kattelin sitä tuossa yks päivä, ja tuumasin, et hullun hommaa, joten passaa mulle!