Amatööri, se mää kyllä oon, sain nimittäin itteni taas vaihteeksi kunnolla jumihin. Tällä kertaa kyllä syy ei ollu salilla käynnin tai salilla jättämättä käymisen. Tai no, en minä tiiä, mut maanantain juoksun ja tiistain mahakipuilun ja migreenin jäliltä vasen puoli meni lukkoon. Lantio ja alaselkä, eli taitaa olla taas pakaralihas ja lonkankoukistaja pinteessä. Mä niin kuvittelin maanantai iltana venytelleeni kunnolla, kun oikeen huolella muka kävin lihasryhmiä läpi, mut ilmeisesti taisin kuvitella koko venyttelyn. Keskiviikkona oli kyllä semmonen ahistus nousta ylös, mut nousin kuitenkin ja roikotin itteäni tangolla ja niissä renkaissa. Kylet tykkäs ku siinä vaan roikku ja pikkasen vaan siirteli painopistettä puolelta toiselle. Hillitönmän kipupisteen löysin venyttelemällä lonkan ulkosyrjää, muuten siinä ei kyllä mitään kipua tunnu. No tänään sitten kunnolla saunasin ja sitten se ystäväni hierontakaari  ja  pehmeä pallo joutuivat töihin. Kauhian kätevää, toivottavasti auttaa, jos ei niin sitten pitää lähtä hierojan juttusille. Tuo on kyllä ihan paras vekotin omistaa, rulla, pallo ja hierontakaari, niillä kyllä pääsee pitkälle. Hyvä liikkuvuus kropassa on vaan hyväksi, jumit taas ei!!

Eilen illalla oli kyllä ihan uskomaton pyöräily ilma. Käytiin isännän kans pikkunen iltapyrähys tekeen, tuli semmonen 17 km ajettua. Mut se ilma, tuoksui sateeta, tosi raikas happirikas ilma eikä ollut edes kylmä. Onhan se mukava päästellä tuolla pyörällä, ku ei haittaa vaikka ois vähän heikompiki alusta ajettavana. Oli kyllä hyvä ostos, toki myönnettäköön, et mikä tahansa pyörä ois ollu parempi, ku se mun vanha uskollinen palvelija. Pyöräily on kivaa, tai no musta on kyllä kaikki liikunta kivaa, en oo vielä löytäny lajia mistä en tykkäis. Tai no aitajuoksijaa musta ei kyllä tuu, se ois liikaa ihan kaikille. Siinä nimittäin kävis just niinku Aku Ankassa, mää vaan keräisin kaikki ne aidat tuoho vyötärölle tai vastaavasti kompuroisin nokalleni joka aidan jälkeen, kun en onneton pääsis niiden yli!

Ja sitten ois varmaan sukellus, vielä joku aika sitten mää haaveilin siitä, että kuinka joskus opettelisin sukeltaan laitteilla. Ja kuinka hienoo, se ois nähdä sitä veden alasta (okei täälläpäin toi vesistö ei kovin kirkasta kyllä oo) elämää. Mut sitten tuli mieleen, et ei hiivatti mulle iskis paniikki, kun pään päällä ois metreittäin vettä. Joten tyydyn katteleen telkkarista sukellusjuttuja ja kattoon serkkujen kuvia heidän omista reissuistaan. 

Mitähän uutta sitä kokeilis? Jotain pitää kehitellä, ehkäpä mää vielä keksin mitä lähen testaan.