Mulla on lihaskipua, ja se ei tällä kertaa oo tullut mistään hullun kiilto silmissä tehdystä treenistä vaan siitä, että saatiin isännän kans lapsivapaa ilta. Ja kuinka ollakkaan, sitähän piti pistää kisat pystyyn, tikanheittokisa, sitten vähän jalkapalloa, trampoliinihyppelyä ja käytiinpä sitä vielä yölenkillä. Tikanheitto, tuo lapsuuteni mummolassa kovastikin pelattu ja tykätty peli ja sitä pelas niin isot, kuin pienetkin ja aina se oli kilpailu. Tuun tieten jotenkin kilpailuhenkisestä ja kiusoittelevasta suvusta. Vaikka meidän suvussa kilpailuhenkisiä ollaan, niin muistanpa myös, että jos vetas herneen nokkaan häviöstä, niin siittä kiusoteltiin sitten koko suvulla. Sen siinä ainakin oppi, et aina ei voi voittaa ja itelleen kannattaa välillä myös nauraa!!  No eilisen kisailun jäliltä on nyt sitte hauislihas kipeä, kyynärpäähän sattuu, niin ku ois isommankin treenin muka tehny. Tässä taas nähdään kuinka ne erilaiset liikeradat ja niiden muuttuminen saa huomaamaan "uusia" lihasryhmiä. Tikkakisana toimi ykkösestä kymppiin kisa ja mä voitin!!! Tuumashan tuo isäntä mulle, että tuurillahan ne laivatkin seilaa... ehkä näin, mutta siltikin voitin. Jos tää ois ollu tuomarilaji, niinku vaikka jääkiekko, niin luultavammin tulos ois voinut olla toinen. Tässä nyt kesän harjoittelee tuota tikanheittoa, niin loppukesästä vois pitää mestaruuskisat! Vois melekeen sanua, että lapsetti ihan kunnolla, mutta kyllä oli hauskaa. Eli mitä opimmekaan tästä hypi, pompi, kirmaa, juokse, naura ja nauti, ei se laatuaika aina mitään krumeluureja tarvi, elä hetkessä ja ole läsnä <3

  Ei muutako kisaamaan ;)