Tulihan se kesä, kun sitä odotettiin koko kesä. Viimeset pari viikkoa ovat olleet kyllä hienoja. Hyviä pyöräilyilmoja ja lenkkeilyilmoja. Koirien kanssa ollaan juostu ristiin ja rastiin. Ja meijän viis veetä on perehdytetty matkapyöräilyyn. Hienosti se poika onkin polkenut, 10 km lenkki meni ku heittämällä hänen kanssaan! Tilasin meille uudet pyörät, minä saan sen omani ens viikolla :) ihan parasta sekin. Mää niin ootan sitä uutta pyörää, lenkkipolut oottaa ja pitäähän se uus pyörä testata kunnolla miten käyttävyy. 

 

Niin tuossa aattelin kertoa, että mitenkä se mun painonpudotusprosessi oikeen etenee... Tässä on ne mun tavoitehousut viime syksynä ne jo meni jalkaan, mutta ei aivan kiinni asti kuitenkaan.

housut.jpg

Ei siis toivoakaan, että noihin mahtusin vieläkään. Häviäjät selittelee, joten en aio selitellä yhtikäs mitään. Niin, ku ihan aluksi kerroin, et perkiksi en tuu antaan ennen, ku se vaaka näyttää normaalia painoa, ja sieltä peilistä kattoo se ihminen, jonka ite aina nään, sen, joka on piilossa tissien ja makkaroiden alla :D Mä tuossa kuulin, et bootcutit on tulossa taas muotiin, joten heh, mulla on housut jo valamiina, nyt tarvii vaan aloittaa taas alusta. Viime maanantaina aloitin taas, eli pistin hälyn päälle, jotta muistan syödä ja vesikannun pöydälle, jotta muistan juoda. Jep, ylimääränen turvotus ja nestekertymä on siis poissa ja keho oli tänä aamuna 4 kiloa keveämpi kuin viime maanantaina.  Joskus sitä toivos, että normaalin painoon pääsy sujuski, niinku oppikirjassa, mutta mää oon itepäinen, joten mun kroppaki on itepäinen ja AINA mennään takapuoli eellä puuhun. Mut jos ei muuta hyvää tässä asiassa löydä, niin ainaki oon lyllerö pylleröksi kovasti liikkuva ja menevä.

 

Mutta näillä mennään, kommelluksien kautta, takapuoli eellä ja takuuvarmasti aina mahdollisimman vaikeasti, koska muutenhan se olisikin liian helppoa!